Vompatit, viimeistä viedään

Mitenhän taas kävin näin, että kello näyttä 2:55 on räpellän tätä postausta täällä eh?


Vaikka rakastan kahvia, olen huomannut viime viikkoina valinneeni tosi usein normaaliin kahviaikaani (jotka sijouttuuvat tasaisesti muutamien tuntien välein ympäri kelloa - tai siis sitä aikaa minkä olen hereillä ) kahvin sijasta kaakaon. Syy tähän on oikeastaan aika selkeä. Harva asia on yhtä täydellistä, kuin kupillinen lämmintä kaakaota ja ISO kasa kermavaahtoa.
Kahvin kanssa kermavaahto ei oikein käy ja muutenkin olen vähän sellainen tyyppi, että en koskaan voi juoda kahvia ilman jotakin mutusteltavaa siinä sivussa. Niimpä kaakao (+ kermis, ilman sitä se on oikeastaan aika tylsä juoma ehhehe ) on loistava vaihtoehto myös siksi, ettei vaadi seurakseen mitään keksiä tai voileipää.
Voisiko joku keksiä kofeiinipitoisen kaakaojauheen? Sen jälkeen mun kahvinjuonti olisi varmaan historiaa .. Tai no en kyllä tiedä sittenkään ;D


 En_tajua_miten_voi_olla_taas_uusi_vuosi.
Tuntuu että vasta pari kuukautta sitten piti opetella kirjoittamaan vuosiluvuksi 2009 kaheksan sijaan, mutta kappas keppanaa, pian - itseasiassa n. 21 tunnin kuluttua vaihdetaan taas vuotta. Ja vuosikymmentä.
Olisi ollut siistiä viettää tämä uv Levillä, jossa 10 vuotta sitten katselin silmät pyöreinä tosi hienoja "2000"-kuvion taivaalle muodostavia raketteja, pulkkaan vuorautuneena. Siitä olisi voinut tehdä vähän niinkuin perinteen. Jokainen uusivuosi jolloin vuosikymmenvaihtuu olisi vietetty Levillä. Tai edes jossain päin Lapia.
Muttaaaaa ei.
No ehkä suuntaan sinne sitten ... 2020? Kamala edes ajatella noin pitkälle huh.
Onneksi on kuitenkin näillä näkymin tulossa ihan kelpo vuodenvaihde n____n ♥

Koska tosiaan vuosi 2009 on aivan lopuillaan, taidan listata tähän tämän vuoden top5 - parhaat palat:
1. KESÄ - vaikka olenkin niiiiiin talvi-ihminen kuin vain olla voi, niin ei ole kuitenkaan kesäloman voittanutta. Niin paljon aikaa tehdä kaikenlaista ♥ Isostelu, kesätyöt, kaikki moporeissut - ah saanko elää ton kesän uudelleen thx?
2. Uudet kaverit - tänä vuonna tuntuu että oon saanu varmaan enemmän uusia kavereita ku koko elämäni aikana yhteensä! Ja nimenomaan myös semmosia hyviä kavereita, ei vaan moikkaustuttuja.
3. Vanhat kaverit - parhautta aina ja ikuisesti i think. On hienoa, kun tuntee toisen niin hyvin, että tietää mitä se milloinki ajattelee. Joku sanoo jotain, katot sun parasta kaveria silmiin ja kumpikin tietää mitä toinen ajattelee. Voit soittaa toiselle vaikka klo. 2 yöllä jos on oikeesti semmonen tarve ja tiedät, että aina on joku joka kuuntelee ja auttaa sut pois pahimmastakin kuopasta jonka oot ittelles kaivanu. Kavereita ei voita mitään, ei varsinkaan niitä vanhimpii ja parhaimpii ♥
4. Uusi koulu - lukio on muutanu mun elämää oikeastaan vaan parempaan suuntaan, vaikka sitä on ehkä vaikee uskoo. Ja meidän koulu on vaan paras, tai ainakin ne ruuat nams. Lisäksi oli kiva aloittaa kaikki vähän niinkuin puhtaalta pöydältä oltuaan taas 3 vuotta samassa koulussa.
5. Stuffssss - olen enemmän tai vähemmän materialisti, joilloin luonnollisesti uudet tavarat ja jutut joita saan/hankin piristävät mieltä, päivää tai koko vuotta huomattavasti. Tämän vuoden ehdottomasti parhaita tavaroita olivat tuo upouusi järkkäri,läppäri ja tietenkin kaikki kivat vaatteet jajaja oikeestaan en tänä vuonna edes hankkinut tai edes saanut mitään kovin turhaa, joten sekin takia tämä lienee ihan fiksu valinta vitoskohdaksi.

Noi ei oikeestaan ole mitenkään semmosessa järjestyksessä että ykkönen on kaikkein paras ja vitonen huonoin, kunhan kirjotin siinä järjestyksessä missä mieleen tulivat. Mutta tossa on varmaan 5 juttua, jotka muistan vuodelta 2009 vielä (toivottavasti) monien vuosien päästä.

Ja koska ei hyvää ilman pahaa, niin mainittakoon vielä yksi huono juttu ( - huom. vain yksi, sillä yritetään nyt edes kääntää kaikki positiiviseksi vaikka se vaatisikin vähän manipulointia), josta muistan vuoden 2009 lopun ikääni.
Huonot uutiset - tänä vuonna uutisten katsominen/kuunteleminen/lukeminen on ollut erityisen kamalaa, sillä musta tuntuu ettei vielä kertaakaan aikaisemmin ole ollut näin epätoivoisen oloista vuotta. Vain tiedoteita siitä, kuinka moni on milloinkin kuollut ja missä, uutisia lomautuksista ja yritysten konkursseista, maailman alituiseen kasvavasta nälänhädästä tai ilmaston muutoksesta puhumattakaan. Voin vain toivoa, että uusi vuosikymmen olisi vähän niin kuin uusi sivu ja kaikki alkaisi viimein kääntyä parempaan päin !
Tähän loppuun mulla on vielä yksi juttu nimittäin;

Jotkin merenpohjan eliöt elävät koko elämänsä paikoillaan pysyen

Päivä alkoi lupaavasti, nimittäin suklaakakulla;

Erittäin ravitseva & terveellinen aamiainen, voin suositella.

Lupaavasta aamusta huolimatta tämä oli taas niitä päiviä, jotka olisin luultavasti käyttänyt tehokkaammin vaikka nukkumalla. En tehnyt oikeastaan yhtään mitään.
Taino, okei teinpäs.
Kävin äitin ja Aten kanssa läpi sekä Sportian, että InterSportin alet. Äiti etti ittelleen uutta toppatakkia, eikä mulla ollut parempaakaan tekemistä, kun hiihdellä tuntikausia sen perässä ja poistua lopulta kummastakin liikkeestä tyhjin käsin.
Bongasin kyllä Intersportista yhet ihan kivan näköiset tennarit, mutta ne ei ollu alennuksessa (tyypillistä tuuria) ja ne muistutti tosi paljon niitä mun Puman karvavuorellisia kenkiä, joten hillitsin itseni (;

Siirtyäkseni turhista toimista vielä turhempiin, ryhdyin tekemään uusia kynsiä ja tälläset tuli:

Kuva on otettu melkeinpä heti kun sain ne valmiiksi (eihän siihen taas mennytkään kuin 2 tuntia heheh .. ), joten tuolla reunoilla on tuollein rumasti yli mennyttä lakkaa mutta ei välitetä siitä eihän?

Lakkoina toimi:

☆ Loréal Resist & Shine sävy 503 (tumma punainen)
☆ Rimmel 60 Seconds sävy 430 Corallicious (vaaleanpi punainen)
☆ Lumene Natural Code sävy 16 Go Glittery (vaaleamman punaisen glitterit)
☆ Rimmel Super Wear (päällyslakka)
Lisäksi sitten joka toisessa kynnessä on sydämenmuotoisia tarroja ja jokatoisessa perhosen. Olin suunnitellut laittavani jokaiseen noita sydämiä, mutta onneksi huomasin ajoissa, että ne ei todellakaan riitä kaikkiin kynsiin, joten ehdin ajatella fiksusti ja liimailla puoliin noita perhosia.
Tajusin muuten just, että nää on oikeastaan enemmän jouluiset kynnet kuin ne edelliset ja joulu on juuri takana päin mutta ei se mitään <;

Kello on 1:12 ja mua ei väsytä yhtään.
Pelottaa ajatella ensimmäistä arkiaamua loman jälkeen. Voin vain kuvitella sen hilpeän iloisen fiiliksen kun kello pärähtää jälleen soimaan tutusti vartin yli kuusi ja pitäisi ihan oikeasti taikoa itsestään tunnissa ihmismäisen näköinen.
Tykkään siitä, kun vapaapäivinä saa usein käyttää vaikka parikin tuntia ihan vain meikkaamiseen ja hiustenlaittoon. Voi levittää meikkivoiteen ja odottaa rauhassa sen imeytymistä vaikka dataillen ja vaikka dataushetki venyisikin vähän pidemmäksi, niin ei silti ole myöhässä mistään. Silmien rajauksetkin saa mennä pilalle vaikka 60 kertaa ja silti on aikaa korjata ne. Juuri tämän takia meikkaan kunnolla ja laitan hiuksetkin oikeastaan aika usein sellaisinakin päivinä, jolloin tiedän etten välttämättä edes poistu kotoa. Musta on vain kiva näyttää hyvältä ihmiseltä - kotonakin. Ja tykkään meikkaamisesta ja hiustenlaitosta, mutta EN kiireessä.

Tässäpä teille loppuun vielä tämmönen joku random nassukuva. Enjoy ♥

Lahjottuja laamoja

Mikä joulu ♥
Meillä oli normaalia enemmän porukkaa jouluna, mikä oli loppujen lopuksi ihan kivaa. Mun piti tosin järjestää mm. koko kynsihiushajuvesiyms.stuff-pöytä uudelleen, kun mun 1½.v serkkutyttö - joka on nyt kasvanut juuri ja juuri sen pituiseksi että ylettyy poimimaan tavaroita tosta tasolta - ihastui niin kovin kaikkiin niihin lakkoihin sun muihin ja kanniskeli niitä sitten mukanaan ympäri huushollia.

Ja lahjojen suhteen ei ole valittamisen varaa tänäkään vuonna :3
Paketeista paljastui mm. :

Canon EOS 500D - järkkäri, jota rakastan hetki hetkeltä enemmän ♥ Ei tarvitse enää ikinä natista kuvien huonosta laadusta hihs n__n

 Sitten tommotteit korui ! Sormus on se Kalevalan Vanamo-sarjan koru minkä linkitinkin tänne jo aikaisemmin ja vitsi miten tykkään tosta hrrrr ((=
Rusettikaulakorun sain Vilmalta ja olin itte mukana JC:ssä kun se ostin ton. Love it.
Noppakorvikset niin ikään Vilmurilta. Noita oon käyttäny koko joulun ja koska ne on kokonaan muovia ne sopii mun allergisoivalle iholle tosi hyvin.
♥♥♥♥ Pur ~

Tossa vielä lähempi kuva siitä sormuksesta ! Huomatkaa sen kiven hennon pinkki väri nams.

Atelta sain paketillisen harmaita Promarkereita, mistä vähän niinkuin vihjasinkin sille. Käytän piirtäessä harmaata aina niin rutosti että edellisestä loppui jo väri. Nyt sain sitten onneksi 5 erisävyistä harmaata tilalle n___n
Atesta puheenollen, toi viime postauksen lahjakälli onnistui paremmin kuin uskalsin toivoa! Mulla piti pokka yllättävän hyvin ja Aten ilme oli niin sanoin kuvaamaton, kun se avas ne kääreet ja oho :---------)
 Oli todellakin vaivan arvoista!
Onneks se tykkäs kuitenkin niistä leffoista jotka sille annoin.
Mua vaan pelottaa, että mitä hirvikärpäsiä se mulle pakkaa ens vuonna pakettiin ton jälkeen ... ;DDD

Sitten tottakai vähän kaikkii kauneudenhoitostydeemeitä, joista tossa kuvassa on vaan muutamia.
Eniten rakkaus on toi Christina Aguileran hajuvesi josta mulla on jo se perusversio, mutta halusin myös ton By Night-tuoksun joka on vaan niin käsittämättömän ihana.
Lisäks noi Jonnalta saadut käsirasvat tulee tarpeeseen toden totta. Mun kädet muistuttaa talvisin joskus erehdyttävällä tavalla nahkaansa luovia käärmeitä, sillä ne kuivuu aina ihan hillittömästi ja välillä ihoo vaan hilseilee pois hyh )=

Noiden lisäksi sain vähän kaikkee muuta sälää, mm. kihartimen ( - ah enää ei tarvitse repiä hiuksia suoristusraudalla kiharrustarkoituksessa) ja rahaa ;))

Jonttu ja Vilma oli meillä eilen yötä ja oli ihan mahti ilta muutamia vastoinkäymisiä lukuunottamatta. Kaikkein hauskin ylläri oli se, että ton kameran UPOUUSI muistikortti päätti jotenkin vammautua ja poistaa kaikki ( = vajaat 400) kuvaa, että sinne meni kaikki jouluaaton kuvat byebye.
Voin luvata, että jos olisin joutunut taantumaan tuosta järkytyksestä yksinäni, kihisisin luultavasti kiukusta vieläkin. Onneksi hyvä seura ja jänskä leffa nostivat mielialaa yllättävän nopeasti.
Kunniattomat paskiaiset oli kaikessa ällöttävyydeessään oikestaan hillittömän hyvä. Trailereiden perusteella olin karttanut sitä eiliseen asti, mutta kun iskä sai sen joululahjaksi ja me ei jaksettu mennä vuokraamaan mitään leffaa siinä pyryssä ( ja kun busseja ei meille asti tietenkään tullut ..) niin päädyttiin kattomaan toi ja onneksi päädyttiinkin !

Me oltiin päätetty jo illalla, että herätään tänään aikaisin ja lähdetään shoppailemaan parhaat alekamat kotiin. Suunnitelma piti yllättävän hyvin ja me torkuttiin vain tunnin verran suunniteltua pidempään. Kello soi kyllä kymmeneltä, mutta ylös me saatiin ittemme vasta 11 maissa eheheheh.
Keskustassa saatoimme havaita, että muutamalla muullakin tyypillä oli samanmoinen aikataulu. Pahin kaikista oli Vero Moda, jossa sai oikeasti raivata tiensä kaikkien niiden ihmismassojen läpi päästäkseen paikasta a. paikkaan b. Luojan kiitos muut kaupat oli väljempiä ja me tehtiin ihan tosi löytöjäkin.

Toi rusetti oli musta niin kamalan söpö, että oli pakko napata se mukaan nyt, kun vielä puoleen hintaan sai. Oon kattellu tota Ginassa jo pidemmän aikaa ja nyt se on sitten mun jes ♥
Harmaa-mustaraidallinen paita on myös tän päivän löytöjä. Ihanan pehmeetä kangasta ja 3/4-hihat tykkääntykkään vaikka onkin tommonen ihan perus paita, mutta semmosia totesin juuri tarvitsevani!

Huhhuh mimmosia kuvaspämmejä nämä pari viime entryä on olleet 00:
Musta on vaan jotenkin kiva napsia kuvia ja esitellä kaikkia juttuja, vaikka en todellakaan tiedä kiinnostavatko ne todellisuudessa ketään. Mulla on kuitenkin semmonen fiilis, että varsinkin tuon uuden kameran myötä kuvat ei hevillä (eikä rockillakaan - ehehehehehe, niin huono läppä ) lopu.
Ois myös tosi nastaa kuulla teidän mielipiteitä siitä, mimmosia postauksia tahotte nähdä enemmän, sillä vaikka pidänkin tänä blogii eritoten omaksi huvikseni, on musta tottakai kiva myös kirjotella semmosia juttuja, joita ihmiset tykkää lukea. Että jos on jotain toiveita (tai ihan mitä tahansa muutakin sanottavaa) niin kommenttia vaan tuleemaan thx ♥

Joulu on taaaas, kulkuset sooooi JNE.

ebaw sanoo:

 TIEKKÖ MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!!!!!!!!!!!!!11
SYMBIOOSI || Mieli ½ sanoo:
 NO MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ
ebaw sanoo:
 SE ON KUULE  1H JA 55MIN JA ON JOULUAATTO!!!!!!!!!!!!
----------
Ja ihan tosi, niin se on !

Olen tällä hetkellä teljettynä visusti huoneeseeni, sillä äiti ja iskä paketoi meidän joululahjoja olohuoneessa (herää kysymys, miksi niitä ei voi paketoida vaikka jossain muussa huoneessa, kuin siinä joka on keskellä taloa ...?) ja en saa tulla ulos täältä vielä vähään aikaan.
Tänään musta on vihdoin alkanut tuntua siltä, että jouluaatto on ihan oikeasti HUOMENNA ♥

Heräsin Äiti herätti mut tänään jo klo. 9 ( eheheh .. nukkumaan taisi päästä vasta 3 aikaan ;D) ja koko päivän olen touhunnut jotakin. Koristelin Aten kanssa kuusen ja ylipäätäänsä koko talon (nopeasti laskettuna täällä on 60 tonttukoristetta ympäri huushollia), vein Jonnalle sen lahja, leivoin paaaaaljon kaikkea (mm. 3 kakkua ja viinereitä), pilkoin ainekset rosollia varten (hyi saakeli) jne. jne. jne.
Vihdoin ja viimein saan vain istua tässä hetken huh.

Kaikista parasta oli Aten (ihana pikkuveljeni) lahjan paketoiminen. Sillä on tapana aina vertailla pakettien kokoa ja vinkua siitä, miten mulla on aina muka isompia paketteja kuin sillä. Tänä vuonna ajattelin säästää omiani - ja oikeastaan koko perheen korvia; kävin hakemassa ullakolta isoimman pahvilaatikon jonka löysin. Potetiaalinen yksilö - jonka retuutin mukaani - on niin suuri että mahtuisin sinne itse sisälle.
Sitten hain vanhoja sanomalehtiä ihan sikana ja tein niistä söpöjä palleroita joilla täytin sen laatikon. Ja lopuksi hautasin sinne pohjalle varsinaiset lahjat = 2 dvd:tä ja karkkkkkia ;--------------)
En tiedä miten pystyn pitämään pokkaa niin kauan, että Atte saa sen paketin auki! Ja nyt kun ajattelen niin en tiedä miten saan sen huomenna raahattua tuolta yläkerrasta alas, kun noi portaat on niin kapeat ....

Nyt en voi enää muuta kuin toivottaa ihan mahtavaa joulua kaikille ♥
Palaillaan asiaan sitten, kun paketit on avattu ja kinkut kalkkuna syöty !
Paaaaitsi loppuun vielä pari kuvaa näin;

 

Muah ♥

Viettävätkö kaimaanit joulua?

Tää "Uusi teksti"-sivu on ollut mulla yhtenä välilehtenä jo ainakin tunnin verran, mutta koko ajan on tullut jotain muuta tekemistä (tai "tekemistä"), mutta nyt ihan totta kirjoitan tän postauksen tästä näin. En käy edes vilkaisemassa noita muita välilehtiä ennen kuin tää entry on valmis.
No okei Facebook on poikkeus ja tietenkin noihin mesekeskusteluihin pitää myös vastailla ahkerasti ....
Mun bloggaaminen on just tätä. Kerran taisin nakutella yhden kokonaisen viestin ilman mitään ylimääräisiä häiriötekijöitä ja aikaa siihen kului vain varttitunnin verran. Mutta se oli tosiaankin vain se yksi ja ainoa tapaus.
Ei ole ollenkaan tavatonta, että yhden näinkin suppean ja lyhyen postauksen (kuin mitä nämä mun räpellykset normaalisti edustaa) parissa vierähtää tunti jos toinenkin. Todellisuudessa siitä ajasta n. 90% kuuluu johonkin muuhun kuin tähän viestikenttään kirjoitteluun. Olen kuitenkin huomannut, että jutellessani kavereiden kanssa mesessä tai käydessäni välillä napauttelemassa muiden auki olevien välilehtien päivitys-nappeja mieleen nousee kaikenlaista kerrottavaa. Melko varmasti näissä mun teksteissä ei olisi sitäkään vähää asiaa, mitä normaalisti on jos kirjoittaisin vain varttitunnin putkeen, jatkuvaa ajatusvirtaa ja blogspot ainoana auki olevana ikkunana. (- voiko noin edes sanoa?)

Vilma oli meillä eilen yötä ja kuten tavallista me vuokrattiin jälleen pari leffaa (Makuunissa oli joku tarjous, että 2 leffaa yhden hinnalla wtf en kyllä muista nähneeni mitään mainoksia) ja niimpä napattiin mukaan Year One  ja Kauhea kankkunen ! Kummatkin tommosia komedioita, juuri kun pari postausta sitten totesin miten komediat ei ole ollenkaan mun juttu ...
Muttajoo, jälkimmäisenä mainittu oli yleisesti ottaen parempi (mm. huumorin taso ja koko leffan toteutus), mutta täytyy myöntää, että Year Onista sain silti paremmat naurut. Toisaalta se voi johtua siitä etten ollut nauraunut kunnolla noin vuorokauteen ja mikä tahansa edes etäisesti huvittava juttu sai mut hihittämään hysteerisenä.
Nyt olen kuitenkin entistä varmempi siitä, etteivät komediat ole mun juttu.

Olen vallan unohtanut esitellä tuon yhen uudenihanansöpön hupparin jonka nappasin mukaan Carlingsilta viime perjantaina ! Olin kahden vaiheilla, että otanko tuon vihreäsävyisen vai sitten semmoisen violettipinkin, kun Jonna oli sitä mieltä, että se sopis mulle hiuksellisesti (suomenkieli jes ♥) paremmin. Mutta päädyin kuitenkin lopulta tohon vihreeseen ja onneksi, sillä toi on ihan superihana! Muutenkin tosi laadukkaan oloinen huppari (vaikka hintaa oli vain 39,90€ !), kivan pehmonen sisus yms. Vähän niinku aikainen joululahja ittelle (; Ja joo mun muusta olemuksesta tossa kuvassa ei kannata välittää .... Kyllä huomaa etten lomalla jaksa aina kauheasti panostaa a) hiusten laittoon b) meikkaamiseen c) inhimilliseltä näyttämiseen.

Ja ainiin, tein eilen uudet kynnet, vähän niinkuin joulua varten tommoset hienommat (tosin aika antijouluiset muttah ..) :

Testasin siis ekaa kertaa näitä taannoin Antsulta synttärilahjaksi saamiani kynsitarroja, joista en aikaisemmin ole uskaltanut uhrata ainuttakaan mihinkään nysäkynsiin. Nyt nämä alkavat kuitenkin pikkuhiljaa olla taas ihan siedettävässä mitassa ja pitäähän kynsillekkin joku joululahja antaa jotennnn ...

Lakkoina vain:

☆ Lumene Quick&Chic, sävy 8 Angel Touch (pohjaväri)
☆ Voittamaton Rimmel Super Wear (päällyslakka)

Loppuun vielä yksi kiva kpl; PAINATÄSTÄ, jonka voi bongata myös Flashforwardin mainoksesta. Siinäpä muuten yksin mielenkiintoisen oloinen sarjauutuus vuodelle 2010 ;)

Murheellisia muurahaisleijonia?

Kolmeeeee yötäääää jouluuuuuun ooooon, laskin aivan itse .... vai miten se laulu nyt ikinä jatkuukaan.
Mutta tottatosiaan, ihan pian on 24. päivä! .. Ja musta ei tunnu yhtään siltä.
Parina viime vuonna mun joulufiilis on oikeasti ollut kadoksissa tosi pitkään. Ehkä vasta aattona lahjoja jaettaessa tajuan, että on taas todellakin joulu - vieläpä jouluaatto, päivä jota pienenä odotettiin kuin kuuta nousevaa, mutta joka nykyään tuntuu oikeastaan ennemminkin inhottavalta.
Muistan ensimmäisen joulun, kun joulupukkia ei enää tullutkaan. Tavallaan se oli helpotus, sillä itse olin huomannut pukkihomman olevan kusetusta jo pari vuotta aikaisemmin. Kamalalta se kuitenkin tuntui, kun vanhemmmat sanoivat, ettei meille tänä vuonna tule joulupukkia. Ja kaikkein pahinta oli nähdä pikkuveljeni ilme. En ole ihan varma, oliko hän vielä uskonut pukin tosiaan tuovan kaikki lahjat.
Muistan hyvin myös sen, miten joululahjatoiveet alkoivat muuttua. Enää ei selailtu lelukirjoja silmät innosta kiiluen tai vietetty tuntikausia Citymarketin leluosastolla pehmoleluja sillä silmällä vertaillen. Yhtäkkiä toiveet alkoivat olla paljon .. sanoisinko että tylsempiä. Tietokone, skanneri, uusi kamera ja ehkä kännykkäkin. Leffalippuja, lahjakortteja, kasoittan suklaata. Kun paketit oli avattu, ei loppuilta enää kulunut lempparilelulla leikkien, eikä yöksi voinut käpertyä uuden pehmodinon viereen. Kaikki oli muuttunut.
Lapsena joulua odotti eritoten lahjojen tähden. Joulusiivous, kuusen - ja koko talon koristelu, aaton illallinen sekä joulupukin odottaminen olivat kaikki pieniä etappeja kohti sitä riemukasta hetkeä, kun sai repiä auki suurimman paketin ja huokaista ihastuksesta nähdessään miten kääreistä paljastui juuri se lelu mitä oli puolen vuoden ajan käyty marketin hyllystä vaanimassa. Ja tietenkin joulupukki kustansi kaiken.
Kun vanhentuu, kaikki kääntyy nurinpäin. Lahjoja odottaa enemmänkin kauhulla, kun ymmärtää, että ne ovat syöneet suuria lovia vanhempien tilipusseihin ja kaikki seremoniat ennen lahjojen avaamista muodostuvat vuosi vuodelta itse pakettien avaamista tärkeämmiksi.
En kuitenkaan pääse koskaan eroon siitä mielikuvasta, joka piirtyy verkkokalvoilleni jouluaatto toisensa perään; minä 5-vuotiaana, noin vaahtosammuttimen kokoisena kakarana, laulamassa joulupukille Petteri Punakuonoa (alituisesti epävireessä) ja odottamassa niin tavattoman jännittyneenä, milloin pukki jakaa lahjat.
Jo tätä kirjoittaessani kurkkuun takertuu möykky ja vatsanpohjaa kipristelee. Inhoan vanhenemista.
16.v ja ikäkriisissä. Nice.

Asiasta silkkipaperiin. Leffalippu nro. 42 on juuri löytänyt tiensä kokelmaani. Kävin eilen katsomassa Jonnan kanssa Avatarin, joka oli ehkä vaikuttavin leffa koko vuonna! Kuvittelin ettei 2012-elokuvan jälkeen enää  mikään filmi saa mua haukkomaan henkeäni pelkästään sen takia, että toteutus on niin upea. Avatar tarjosi kuitenkin melkoisen kovan haasteen. Me käytiin kattomassa se vieläpä 3D:nä (jota suosittelen ehdottomasti!) ja 2 h 40 min Pandora-planeetan maailmassa hengailtuaan, tuntui lopputekstien jälkeen hetken verran ihan siltä, että kun astuisimme ulos salista odottaisi siellä elokuvasta tuttu viidakko kaikkine elukoineen.
Avatar tarjosi tosiaankin rahoille vastinetta ja voin suositella sitä lämpimästi n___n

Päivän hiphurraa-uutinen: mun hiukset saa jo hyvin yhdelle ranskalaiselle letille! En edes muista, milloin olisin viimeksi ollut samassa tilanteessa.
Täytyy sanoa, että pitkät hiukset (taisiis, eihän mun hiukset nyt varsinaisesti pitkät ole, ehkä nämä on ainakin vasemmalta puolelta edelleen lyhyiden hiusten kastissa sillein yleisesti, mutta mulle pitkät siis !) ovat n. 658 kertaa helpommat kuin lyhyet. Olen kuullut kamalan usein, miten ihmiset mun hiuksista puhuttaessa toteavat että "tekisi melkein itsekkin mieli leikata noin lyhyet hiukset, kun ne on niin helpot" ja joka kerta olen korjannut, että helppo on niistä kaukana. Kun karvat todella ovat niin lyhyet, ettei niitä saa kiinni yhtään mitenkään ja kun ne näyttävät laittamattomina aivan järkyttäviltä on joka ikinen kerta, kun ihmistenilmoille halajaa tartuttava fööniin, vahatuubiin ja lakkapurkkiin ja yksinkertaisesti ryhdyttävä tuumasta toimeen. Nukkuessaan pommiin kouluaamuna on silti pakko uhrata 15 min hiuksille, sillä hätäponnari ei tule kuuloonkaan, eikä pipoakaan voi päähän laittaa, koska silloin näyttää erehdyttävästi sädehoitopotilaalta, kun hiuksia ei näy pipon alta laisinkaan.
Tämän takia en suosittele lyhyitä hiuksia kellekkään, joka ei ole henkisesti valmistautunut siihen, että kun muut sitovat hiuksensa nopsasti ponnarille ja näyttävät suhteellisen inhimillisiltä olennoilta, täytyy itse ähertää erinnäisten aineiden kanssa tovi jos toinenkin, ennen kuin kuontalo näyttää edes jotenkuten siltä, että kehtaa ovesta ulos astua.
Lisäksi, vaikka itsekkin käytin mm. keesin leikattuani äitiä lepytellessä perustelua "kyllähän hiukset kasvavat" siihen lienee kurja turvatua silloin, kun tajuaa, että jotta 3 cm pitkästä siilistä tulee taas ponnaripituinen tukka on edessä vähintään vuoden kasvatustaival. Hiusten kyniminen lyhyeksi vaatii luonnetta.
Lyhyet hiukset ovat ihanat, mutta jotenkin minusta tuntuu, että taidan nyt kasvattaa itselleni kunnon leijonanharjan. Viime kuussakin olisin myöhästynyt bussista ainakin kymmenenä aamuna, ellen olisi kyennyt niputtamaan tukkaa sykerölle pään päälle.
Pidempien hiuksien myötä olen sitä paitsi jälleen löytänyt kihartamisen kiehtovan maailman:

 Tulipas ihmeellinen angsti-postaus tästä 0:

Nyt voisin jatkaa vielä lahjojen paketointia. Kaikki kavereiden lahjat eivät ihan vielä ole papereissa ja Jonna ja Vilma tulee kai meille tänään yöksi, enkä halua, että ne vahingossakaan näkee mitä paketit sitten sisällään pitää. Taino .. me ollaan kyllä ostettu melkein kaikki lahjat sillein, että paketin saaja on ollut mukana valitsemassa mutta sitä suuremmalla syyllä yritänkin pitää salassa niitä muutamia yllätyksiä ;D

Vaihtavatko tapiirit talviturkin?

ENÄÄ 1 PÄIVÄ KOULUA JA SITTEN L-O-M-A !

Meillä on siis ( taas 0: ) koeviikko meneillään ja mulla on huomenna vapaapäivä, mutta perjantaina pitää vielä mennä tekemään Voionmaalle italian koe. Ja nyt kun tarkemmin ajattelen, mulla ei oikeasti ole mitään hyvää syytä istua tässä bloggaamassa, kun miettii millä tolalla ne italian jutut on. En muista sanastoa yhtään ja jos pitää kirjottaa jotakin vähääkään vaativampia lauseita ( mikä on hyvin todennäköistä, kun miettii sitä opettajaa ..) niin en tiedä miten mahdan selvitä. Ainoa juttu jonka osaan jotenkuten sujuvasti on titiditiddidii numerot.
Uno, due, tre, quattro, cinque, sei, sette, otto, nove, dieci ♥

Me tehtiin tänään Mialla piparitaikinaa. Täytyy sanoa, että sen epäilyttävämmän näköistä piparitaikinaa en ole vielä koskaan nähnyt. Se myös maistui jotenkin hämärältä, mutta me todettiin sen johtuvan luultavasti siitä, että kardemummaa se sisälsi ohjeen 1½ teelusikan sijaan vain pari murusta ( se loppui juuri sopivasti ) ja pomeranssin kuorta me ei laitettu ollenkaan, kun sitäkään ei ollut.
Huomenna sen kai sitten vasta kunnolla näkee, että mitä siitä tulee vai tuleeko mitään. Toisaalta onneksi ne on Mian pipareita sitten, eikä mun :----------)

Jos nyt piparilinjalla jatketaan, niin sunnuntaina sain piparitalon valmiiksi n___n :

Ekaa kertaa kokeilin laittaa jotain uusia koristeita normaalien Ranskanpastillien ja Lontoorakeiden sijaan. Musta toi marmeladikatto on ihan söpöli (=

Saanen iloksenne ilmoittaa, että mun leffalippukokoelma sai viime torstaina 41. jäsenen. Käytiin Vilman kanssa kattomassa Lomaterapiaa ja se oli yllättävän hyvä, vaikken nykyään minkään sortin komedioille juuri lämpenekkään. Vaikken koe olevani muutoin mitenkään hirvittävän melankolinen tai angstinen persoona niin jollainlailla tykkään silti enemmän katsella kaikkia julmia ja kylmiä leffoja, joissa loppu - tai välttämättä mikään kohta koko tarinasta - ei ole onnellinen.

Kyllä mä voin tota leffaa kuitenkin ihan suositella. Ihania maisemia siinä ainakin riitti !

Loppuun taas vähän katsausta kynsiin:

Tein täksi viikoksi tommoset yksinkertaiset ja aika neutraalit kynnet, kun ajattelin sitten jouluksi väkerrellä jotain vähän koristeellisempaa.

Ideana noissa on siis että ranskalaisen manikyyrin tavallisesti valkea osa on tuommoinen glitterpäälysteinen. Kuvassa se tosin ei tykkää näkyä ..... Mutta voitte aina kuvitella noi superhienoiksi!

Lakkoina:

☆ Dermosil Devoted sävy Walz // pohjaväri
☆ Luminelle Vernis à ongles Nail Polis // kärkien valkea osa
☆ Lumene Natural Code sävy 16 Go glittery // glitterit ♥
☆ Rimmel Super Wear // päällyslakka

A.p.u.a ! Jossen ihan väärin juuri laskenut ( krhmn, tämä jakso ilman matikkaa...) niin jouluaattoon on enää 8 päivää ! Mitä_ihmettä.

Onneksi mun joululahjatilanne näyttää oikeastaan yllättävän hyvältä. Yllättävän hyvä tarkoittaa siis sitä, että tiedän jo suurinpiirtein mitä aijon kaikille ostaa ja lisäksi olen hankkinut niistä lahjoist ehkä 1/3. Ehkä voisin huomenna lähteä jo aamusta keskustaan vähän Visa-Elektronia vinguttamaan.

Toisaalta oman aamu-unisuuteni tuntien en todellakaan saa vapaapäivänä itseäni ylös riittävän aikaisin, joten ehkä jätän tuon suosiolla viikonloppuun ...

TÄMÄ SÄÄ ♥ Olen ollut koko viikon tavattoman paljon iloisempi, koska täällä on nyt ihan oikeasti talvi. Ei sen väliä, että jäädyin mm. maanantaina melkein kuoliaaksi seisottuani yhdet liikennevalot paikoillani tai että tuolla ei enää oikeasti pärjää hyvällä tahdollakaan ilman kaksia housuja. Tärkeintä on, että on a) oikeasti lunta b) oikeasti pakkasta c) oikeasti Talvi isolla t:llä !

Toivottavasti nuo lumet sitten viitsii pysyä maassa ainakin jouluun saakka !

Nyt Jonna tuli tänne mua viihdyttämään, joten taidan tällä kertaa lopetella tähän näin :3

Toivottavasti lomalla sitten kerkeän/jaksan kirjotella vähän useammin ... Nytkin taisi olla jo viikko viime postauksesta hups ;D

Kalibroitu kalkkunafilee vai mitäh?

 Väsymys potenssiin 1000.

Nyt tuntuu virallisesti siltä, että on joulukuu ja joulun (enemmän tai vähemmän) odotus on tottavie alkanut.
Sunnuntaina oli itsenäisyyspäivä ja meillä on aina silloin tapana leipoa pipareita ja vähän kaikkea muutakin. Näin tehtiin myös tänä vuonna ja niimpä vietin puoli päivää keittiön pöydän ääressä näperellen mm. näitä:
















 
Linnan juhlia jaksoin katsoa yhtäjaksoisesti taas n. 20 min, sitten loppui mielenkiinto. Pienempänä muistan tuijotelleeni sitä loputonta kättelyseremoniaa tunti tolkulla, mutta nykyisin käytän sen ajan mieluummin jotenkin hyödyllisemmin (= koneen ääressä).

Olin tosi tosi ahkera oikeastaan koko viikonlopun!
Ahkeruushan alkoi sillä, että lähdin heti perjantaina koulusta kotiin selvittyäni tallille. Oli ihan pirun kylmä (ainakin -5 astetta) ja olin vielä joutunut lähtemään matkaan ohuilla ratsastushanskoilla, kun paksummat fleecevuoriset ovat jotenkin hassusti hukassa (ylläri)! Kuin ihmeen kaupalla selvisin kuitenkin jäätymättä kuoliaaksi ja niimpä Jonna tuli meille yöksi sitten myöhemmin illalla :-------)
Katteltiin tälläkertaa sellanen leffa kuin Oxfordin murhat ja vaikkei se nyt ihan mikään huippuhyvä ollutkaan, niin kyllä siitä sen Makuunin pyytämän 5€ maksoi ihan mielellään!

Lauantaina - uskokaa tai älkää - siivosin melkeinpä koko päivän! Friikeintä on se, että käytin niin julmetun paljon aikaa vain ja ainoastaan oman huoneeni kimpussa. Äiti on melkoinen siivousholisti ja musta on viime vuosina alkanut pahasti näyttää siltä, että se on tarttunut muhunkin. Uskomatonta, miten mm. kaappien järjestelyn parissa voikaan kulua tuosta noin vain 3 tuntia!

 Yksi eniten tarkkuutta vaativista operaatioista oli tuon krääsätason järkkääminen. Sen oli viime viikkojen aikana vallannut hienoinen sekasorto. En ollut enää jaksanut laittaa kaikkea aivan tarkoin takaisin samalla paikalle, mistä olin ottanutkin ja sen takia muutamat huulirasvat ja kynsilakat olivat usein vähällä suistua lattialle.

Nyt kaikki on kuitenkin taas siististi kasassa. Toistaiseksi.

Kun herään arkiaamuisin normaalisti klo. 6:15, tai ah niin ruhtinaalisina kymmenen aamuina klo. 7:30, koetan sängystä ylös kampeutuessani aina keksiä jonkun syyn, miksi yli päätäänsä jaksan herätä. Yllättävän usein olen huomannut, että jokin pienikin piristävä juttu voi saada kolkon, kylmän ja kaiken kaikkiaan aivan kamalan aamun näyttämään edes vähän paremmalta.

Huomenna tuo pikkujuttu on ehdottomasti toi rusettisormus, jonka ostin Ginasta jo lauantaina, mutta kävin vaihtamassa maanantaina pienemmäksi, sillä mun sormet ilmeisesti kutistui viikonlopun aikana jotenkin kummallisesti. Laitan sen sormeen koko päiväksi ja luulen, että jos riittävän paljon siihen uskon, niin päivästä tulee parempi ko.sormuksen ansiosta!

Nyt mulla on kiire treffeille - nukkumatin kanssa nimittäin.

Sirius vai sateelliitti?

Näin tänään iridium-sateelliitin välähdyksen (aika varmasti se oli se !) ja joitain epämääräisiä tähtikuvioita. Lue: me oltiin tähtitiederyhmän kanssa jollain random lintutornilla havaitsemassa tähtiä. Nuokuttuani tunnin Vilman vieressä lopen kyllästyneenä, luita ja ytimiä myöten jäätyneenä ja jokseenkin väsyneenä, tuntui kivalta päästä kotiin vaihteeksi autokyydillä, joutumatta odottelemaan keskustassa kotiin vievää bussia sen normaalin puolen tunnin verran.

Luin eilen illalla sitä kirjaa (Ennen päivänlaskua ei voi) rutosti eteenpäin. Olen jo melkein puolessa välissä ja ei hyvänen aika se on hyvä! Nytkin mun tekisi melkein vetäytyä tästä koneelta sen kirjan pariin ja veikkaampa, että kunhan saan tämän postauksen valmiiksi teenkin niin.

Keksin tänään kivan jutun, jolla sain näppärästi piristettyä tylsän valkoisia kaapinovia:

Istutin kaikki säästössä olleet leffaliput sinitarralla kiinni kaapinoviin. Vanhin näytti olevan vuodelta -05 ja yhteensä noita on 40. Vain 40. Lyön vaikka pääni pantiksi, että ainakin muutama lippu on kadonnut teille tietämättömille .. Noo, länttään tuohon sitten tästä lähtien kaikki liput. Kattellaan sitten, että millon noita kaapinovia ei voi enää erottaa tuolt alta (;

Mun pitäisi nyt olla possunuhalta turvassa. Sain nimittäin tänään koulussa sen H1N1-virukselta suojaavan rokotteen. Ja sen kyllä tuntee ... Ihan hillittömän kipeä on tuo (olka)lihas(ko) nyt ja mm. kahvikupin nostaminen vasurilla on mahdoton toimenpide tässä tilassa.

Mietinkin maanantaina, kun tuosta rokoteaikataulusta koulussa kuulutettiin, että otanko koko rokotetta ollenkaan. Monillehan on kuitenkin tullut siitä pahojakin sivuvaikutuksia ja mitäs järkeä siinä on, että otetaan rokote jotakin tautia vastaan, mutta kärsitään sitten sen pistoksen takia lähes samoista oireista (kuume, pahoinvointi yms.).

Toisaalta, sikainfluenssaan on kuollut Suomessakin jo muutamia ihmisiä ja miksi ottaa riski, jos mahdollisuus ilmaiseen suojaan kerta on? Lisäksi jättämällä rokotteen ottamatta vaarantaa oman terveytensä lisäksi muiden terveyden, sillä epidemia riehuu sitten kaikkien niiden keskuudessa, jotka rokotteelta kieltäytyvät. Ja taas tulee lisää ruumiita.

Eriasiahan on sitten se, jos possunuhan on jo sairastanut ja sitä kautta saanut immuniteetin. Tulin kuitenkin aikani pohdittua siihen tulokseen, että kaikkien joilla mahdollisuus ilmaiseen rokotteeseen on tulisi se tilaisuus käyttää, mikäli pätevää syytä ( = jo sairastettu sikainfluenssa) ei ole.

En ymmärrä miten olen vieläkin sisintä myöten aivan jäässä, vaikka mulla on päällä  kamala kasa vaatteita ja tossa vieressä kupillinen kaakaota (ja kermavaahtoa ;>).

Tässä tilassa myisin vaikka sieluni poreammeesta. Että mikäli jollakulla ei ole vielä mielessä mitään joululahjaa mulle, niin poreamme kelpaisi kyllä!

Joululahjoista puheenollen, kummitätini kyseli juuri sähköpostilla, mitä mahtaisin haluta lahjaksi. Mietin, että mulla oli joku juttu, mistä olen haaveillut jo pitkään (joku muu siis kuin se poreamme) ja vähän aikaa muisteltuani sain sen päähäni. TÄMÄ se on ♥ Musta toi on ihan törkeän söpö sormus, vaikkakin aika samanlainen kun se mun Glitteristä taannoin ostettu halpisversio ;D Toi kivi on kai vähän vaaleanpunaiseen taittuva, minkä takia ihastuin tohon ihan totaalisesti. Toivottavasti se on sitten oikean kokoinen!

Loppuun sitten vielä tämmöinen ............ tosi söpö kuva musta, jonka Mia äskön lähetti mesessä ;DDDD Oiskohan toi jostain ... syys-lokakuulta? Kuvassa siis meixi ja parhaat (sekä ainoat) kaverini <3

Buona sera amici !

Italian opiskelu on oikeastaan ollut yllättävän hauskaa! Muutamien ensimmäisten tuntien jälkeen en voinut ajatella muuta kuin, että lopetan kyseisen kielen harjoittelun heti 1. kurssin käytyäni, mutta nyt olen aivan totaallisen innoissani siitä. Vaikka läksyjä onkin ihan kamalasti ja me mennään tosi nopealla tahdilla eteenpäin, on mulla pysynyt motivaatio tohon hommaan yllättävän hyvin! Seiskaluokalla ruotsia väännettäessä kyllästyin n. ensimmäisen kahden kappaleen jälkeen siihen kieleen niin kiitettävästi, että pelkästään sen kuuleminen saa ihon nousemaan kananlihalle.
Ehkä tuohon italia-innostukseen vaikuttaa myös se kevään Italia-vaihto. Siellä kun pääsee sitten ihan oikeasti käyttämäänkin tuota kieltä, sillä täällä suomessa sillä ei oikeastaan tee juuri mitään.

Tänään kävin lainaamassa kirjastosta kirjan. Yhden kirjan vain, vaikka periaatteessa olisi pitänyt lainata kaksi. Meillä on nimittäin taas äikän kurssilla hommana lukea kirjoja. Tällä kertaa niistä kuuluisi tehdä vertailu, jonka tähden luettavien kirjojen tulisi käsitellä samoja teemoja. Olin valinnut semmoisesta listasta 2 kiinnostavimman kuuloista kirjaa ja painelin tänään Vilman kintereilläni kaupungin kirjaston ovista sisään, vähän huolestuneena siitä, että lukuaikaa minulla olisi enää ruhtinaaliset 6 päivää.
Nakuttelin ensimmäisen löytämäni hakukoneen kenttään toisen haluamani kirjan nimen ja kappas vaan - Keski-Suomen kirjastoissa oli lainattavissa tällä hetkellä vain yksi ainoa kappale kyseistä oopusta. Ja tottakai sekin kipale oli jossakin ... Kuhmoisten kirjastossa?
No ei kun sitten vaan uusi yritys ja tällä kertaa tärppäsi. Hyllyssä 82.4 nököttäisi koneen mukaan montakin Johanna Sinisalon kirjoittamaa "Ennen päivänlaskua ei voi"-teosta.
Kohtasimme Vilman kanssa seuraavan ongelman n. puolentoista minuutin kuluttua; hyllyjä nro 82.4 oli nopeasti laskettuna n. 15 kpl. En ymmärrä, mikä idea on luoda moisia mukafiksuja numerojärjestelmiä, kun ne loppujen lopuksi vain haittaavat käyttäjäänsä?
Lopulta löysin etsimäni ja nyt olen lukenut tuosta kirjasta jo ensimmäisen luvun. Viime kertaisesta äikänkirjaprojektista poiketen täytyy sanoa, että tällä kertaa tuo kirja vaikuttaa oikeastaan aika hyvältä! Parasta onkin, sillä sen pitää tosiaan olla luettuna ...... ensi viikon maanantaina.
Miten olenkaan aina näin ajoissa kaiken kanssa?

Huomenna mun pitää pitää äikässä (yllätys, yllätys äikässä taas, tämä 2. kurssi on ollut jotenkin hirveä) puhe. En tiedä kuinka pitkä enkä yhtään, että minkä tyylinen. Tiedän vain, että aihe tulee olla jollaintavoin kytkettävissä taiteeseen.
Oikeasti mun olisi kuulunut pitää toi puhe jo maanantain tunnilla .... Muttaaaa, asensin aamulla kellon soimaan tahallani liian myöhään, joten skippasin koko äikän tunnin. Meillä oli nimittäin viikonloppuna isosleiri, jonka takia olin sunnuntai-iltana niin järjettömän väsynyt, että pysyin hädin tuskin hereillä sen aikaa, että näin kuka tämän vuoden BB:n voitti (btw jes Aso ♥), jonka takia oli siis lievä mahdottomuus valmistaa minkään sorttista puhetta maanantai-aamuksi.
Huomenna aion kuitenkin puhua. Ja ajattelin puhua siitä, millainen on huono leffa.
Aihe ponnahti mieleeni pari tuntia sitten, kun katsoimme Vilman kanssa ehkä vuosisadan onnettomimman elokuvaräpellyksen: Frostbiten
Se oli oikeasti ihan järjettömän sukka. "Yllätävän hauska vampyyri kauhukomedia", lupaa takakansi, mutta toista oli todellisuus. Naurunaihetta tarjosivat lähinnä todella kehnot erikoistehosteet ja auttomattomasti ketsuppia muisuttava tekoveri, mutta mitenkään komediamainen ko. leffa ei mielestäni todellakaan ollut. Päinvastoin, tuntui kuin sitä olisi yritetty tehdä ihan tosissaan - mutta epäonnistuttu sitten karusti ja sen takia isketty takakanteen genreksi "kauhukomedia".

Ajattelin tähän postaukseen tehdä omaksi ja teidänkin iloksi (tai ehkä ennemmin kauhuksi) katsauksen omaan menneisyyteeni. Selkeämmin sanottuna: rakentelin kuvakollaasit naamoistani vuosilta 2007,2008 ja 2009 ja voi luoja miten nauroinkaan tätä tehdessäni. Sitä vanhempaa materiaalia en edes tohtinut penkoa esiin, ehkä ihan hyvä niin.
 En ole vastuussa mahdollisista traumatisoivista kokemuksista, joten herkkämieliset painakoot tässä vaiheessa yläreunan vihreää "edellinen"-nappulaa!

(Kliksaamalla kuvaa sen saa suuremmaksi - ihan kun joku nyt tahtoisi kattella noita naamoja vielä isompina!) Pikkuminä 2007. Nuo kaikki kuvat on oikeastaan -07 syksyltä ... Ei herranen aika, kauhistuttaa ihan ajatella, että näytin tosiaan kasin alussa tuolta. Ihme meikitön naamakala.
Ihme ja kumma, että mulla oli noinkin monta kuukautta putkeen samanlaiset hiukset, noihin aikoihin kun mulla oli semmoinen evoluutiovaihe käynnissä vähän koko ajan. Keksin tosi usein hiuksiin jotain uutta ja kävin kampaajalla n. kerran kuussa.
Noi värit (tummanruskea ja kirkas oranssi raidoissa - jotka eivät kyllä taida juurikaan näkyä noissa kuvissa), olivat oikeastaan ihan jees, mutta toi malli. Hrrrrrrrrrr, menen ihan kananlihalle.

Öömn, ojasta allikkoon - 2008 nassuja. Alkuvuodesta näytin näköjään enemmän pojalta kuin tytöltä (vasen yläkulma) ja helmikuussa hetkellisen mielenhäiriö johdattelemana kävin kampaajalla leikkauttamassa irokeesin.
Vaikka nykyään olen kamalan tarkka hiuksistani, enkä enää suostuisi vetämään niitä noin lyhyiksi mistään hinnasta, olen tosi tosi tyytyväinen, että tein tuon siirroin silloin. Se nimittäin kasvatti sekä minua, että armasta äitimuoriani tavattoman paljon. Enää en kavahda ihmisten katseita juuri missään tilanteissa, sillä keräsin tuolloin puoleeni niin paljon (useimmiten negatiivissävyistä) huomiota, että tänä päivänä ihmisten pahimmatkin mulkaisut tuntuvat ystävällisluontoisilta vilkaisuilta verrattuna siihen mihin sain tottua tuo töyhtö päässä liikkuessani.
Ja mitä äitiin tulee - villeimmätkin nykyisin ehdottamani hiustyylit kuulostavat sen korvaan vallan mainioilta, kunhan en enää koskaan leikkaa keesiä takaisin. Lisäksi äiti tajusi niiden parin kuukauden aikana, jotka moisen harjaksen kanssa vietin, että vaikka muuttuisin ulkonäöllisesti minkä hyvänsä näköiseksi, olen silti sisältä aina oma itseni.
Palataksemme tuohon kollaasiin ..... keväällä keesin kasvettua n. 15 cm mittaan leikkasin sen pois ja masennuin muutamaksi päiväksi ihan hirmuisesti. Jäljellä oli kamalan tylsä poikatukka (vasemman alareunan kuva), jota ei saanut laitettua oikein mitenkään kivasti ja otsiksesta ei ollut enää puhettakaan.
Onneksi mun hiukset tuntuu kasvavan aika vikkelään ja syksyllä ne oli jo niin pitkä, että sain nakuteltua niskaan noita lisäkkeitä, joihin ihastuin ikihyviksi ♥ Kyseessä oli siis (järjettömän kalliit) aitohiuslisäkkeet, jotka kiinnitettiin kestävästi sineteillä ja joita useimmiten laiskuuksissani pidin tuollein leteillä (bongaa oikean alareunan kuvista).
Ja näköjään mulla oli jossain vaiheessa tommonen törkee ernuotsiskin.

Sitten uusimpia otoksia.

Lisäkkeet pysyi päässä aina huhtikuuhun saakka (mitä nyt välillä piti tietenkin irrottaa ja kiinnittää uudelleen, kun sinetit kasvoivat melkein näkyviin - ja lisäksi laitoin niitä vielä puolet lisää) ja otsiksen raidat vaihtui jossain vaiheessa pinkistä siniseen, mutta sitten 22.4 (muistan sen siksi niin hyvin, että mulla oli silloin synttärit ...) menin Aki Korpiselle ja leikkasin ihanan täydellisen mahtavat haiveneni lähestulkoon täysin pois ja tadaa - MULLA OLI TAAS TOMMONEN HIRVEE POIKATUKKA (vasemman alakulman kaljurotta).

Vannoin tuolloin, etten menee kampaajalle enää koskaan ja tähän päivään saakka olen pitänyt sanani. Pian on siis kulunut 9 kk siitä, kun leikkasin viimeksi hiuksiani. Kyseessä on luultavasti kaikkien aikojen ennätys.

Värjäämättä jättäminen on kuitenkin silkka mahdottomuus ja sen voitte todeta myös kuvista. Kaljurottailun jälkeen sinisestä tuli taas pinkkiä (tunnen oloni jotenkin kotoisammaksi näissä pinkeissä raidoissa) ja viimeisistä kuvista voimme havaita miten labret vaihtui medusaan.

En tiedä hämäävätkö silmäni vain, vai näyttävätkö huuleni paksummilta ton medusan kanssa? 0;

Hiihdellessäni eilen äidin perässä ympäri Minimanin sekalaisia hyllyrivistöjä, nappasin mukaan taas jotakin, mitä en olisi saanut; huuli_rasvan.  Puolustellakseni toimintaani täytyy sanoa, ettei kyseessä ole mikä tahansa huulivoide, vaan Blistexin ihan järkyttävän hyvä tuubirasva, mitä Vilmalla on ollut niin kauan kun olen sen tuntenut.

Loppuun vielä katsaus kynsiin:

Viime viikon ajan mulla oli tommoset söpöt(kö) sydänkuvioiset kynnet, jotka onnistuin tekemään ihme ja kumma myös oikeaan käteen sen verran hyvän näköisiksi, että ihan harmitti kun viikonloppuna ne alkoi näyttää kärjistä niin raiskaantuneilta, että kuunnellessani isosleirillä välillä vähän ei-niin-kiinnostavia esitelmiä Amnestystä yms. järjestöistä rapsuttelin aikani kuluksi niitä lakkauksia poijes.
Lakkoina toimivat:
☆ Rimmel 60 Seconds sävy 430 Coralicious (pohjaväri)
☆ Dermosil Devoded sävy Walz (sydämet)
☆ Rimmel Super Wear (päällyslakka)


 Tänään on joulukuun ensimmäinen päivä. Ja minulla ei ole minkään sortin joulukalenteria )= Ensimmäistä kertaa ikinä.
Koska me ollaan Annin ja Vilman kaa karkittomuuskisaa, en voisi suklaakalenteria hankkia kuitenkaan. Joku söpö kuvakalenteri olisi kuitenkin kiva, sillä musta on aina niin ihanaa kattoa, miten avaamattomat luukut vähenee vähenemistään (ja miten lahjapaniikki lähestyy lähestymistään). Ehkä käväisen huomenna hankkimassa sellaisen jostain.

Nyt kannattaisi varmaan pikkuhiljaa kipitellä nukkumaan.

Tiibetin tasokkaimpia tiikereitä

Kello on 22:45 ja minä KUUNTELEN BB:tä paraikaa. Viimeaikoina se on muuttunut sen verran mielenkiinnottomaksi, etten useinkaan jaksa/viitsi lopettaa dataamista sen ajaksi, vaan laitan tv:n päälle tuonne taustalle ja mikäli kuulostaa siltä, että ruudussa tapahtuu jotakin näkemisen arvoista, käännyn hetkeksi katselemaan.

Mietin kertoisinko ensin jotain kivoja vai vähemmän kivoja juttuja. Tulin siihen tulokseen, että ensimmäisenä luvassa olisi niitä vähän huonompia ...
Meillä oli tosiaan tiistaina kokeen palautukset. Sain takaisin vain 3 koetta ja tavallaan oli ehkä hyvä, ettei bilsankoetta ollut mukana. Lyön vaikka vetoa, että kolmen kokeen suoran siasta neljän kokeen katras ei olisi näyttänyt yhtään sen valoisammalta - ei koepäivinä, eikä kokeenpalautuksessakaan.
Äikästä sain kurssiarvosanaksi 9. Koe-esseestä tuli 9- ja muutoinkin kaikki suoritukset sekä tunneilla osallistuminen olivat sitä tasoa, että tiesin ansaitsevani tuon kiitettävän. Ja olin tyytyväinen.
Kahteen muuhun aineeseen en sitten ollutkaan.
Enkun kokeesta mulle jäi tehdessä sellainen olo, etten tiennyt yhtään menikö se hyvin vai huonosti. Muistan vain sen miten kuume oli nuosemassa ja välillä silmissä vain sumeni, mutta muistaakseni onnistuin kuitenkin myös keskittymään edes jollain tasolla. Ilmeisesti muistini pätkii pahasti tai sitten keskittymisestä huolimatta en vain yksinkertaisesti osannut asioita. Kun sain kokeen takaisin en voinut muuta kuin pettyä: 6½
Onneksi olin kuitenkin ollut kiltisti paikalla joka tunti, joten sain kurssiarvosanaksi 7 ♥
JA viimeisenä, muttei vähäisimpänä ... koe matikan. Huojennus oli valtaisa, kun opettaja heti alussa kertoi, että kaikki pääsivät läpi. Se tästä olisi vielä puuttunutkin, että bilsan kokeen lisäksi olisin uusinnoissa joutunut taistelemaan matikan kanssa. Hymy kuitenkin hyytyi, kun kuulin hetken päästä miten niiden "jotka saivat tästä kokeesta 5 kannattaa jatkossa keskittyä tosissaan, sillä tämä kurssi oli tärkeä jatkon kannalta" joka siis viittasi selkästi siihen, että joidenkuiden papereissa tosiaan komeilisi se välttävä.
Eipä ollut yllätys, että meitsi oli yksi niistä onnellisista. Kokeesta vitonen ja pitkän matikan 2. kurssin arvosana myös ah niin lohduttava 5.
Olen matemaatikko ja panostan sitten 3. kurssiin enemmän ... tai.

Leffailu on kiva juttu. Ja kallis.
Onneksi torstaina oli se mahtimainioihanasuperpäivä, jolloin lipun saattoi lunastaan hintaan 5.50 € JA keskikokoiset popparit (eli popparit, jotka jaksaa syödä mikäli on paastonnut muutaman tunnin ennen leffaa) maksoivat vain 2 €. Ostin siis molemmat, lipun ja popparit.
2012 oli järjettömän upeasti tehty, äärettömän ahdistava ja tavattoman traaginen. Itkin välillä niin paljon, että vieressä istunut poika loi muhun vähän häiriintyneen oloisia katseita. En tiedä mikä mua vaivaa nykyään, kun itken niin paljon helpommin esim. just leffoja katsellessa.
Elokuvallinen sivistäytymiseni ei päättynyt tämän viikon osalta siihen. Eilen olin nimittäin (taas vaihteeksi :DD) Vilmalla yötä ja me päätettiin kattoo Populäärimusiikkia Vittulajänkältä, kun niillä oli se hyllyssä niin ei tarvinnut vuokrata mitään. Uskokaa tai älkää, vaikka se kirja olikin pääosin täysin kura, yllätti se elokuva mut olemalla jollain tasolla jopa ihan mielenkiintoinen. En voi kuitenkaan vieläkään sanoa varsinaisesti pitäväni kyseisestä teoksesta. Edes tosta leffasta ...
Mutta mikäli haluaa viettää vajaan pari tuntia mielipuolisen elokuvanautinnon (tai vähemmän nautinnon) parissa, niin voin suositella tota!
Tänään oli sitten vuorossa Twilight-saagan 2. osa New Moon jonka näkemistä odotin melkolailla innoissani. Mun täytyy yleensä saada pyöritellä näkemiäni leffoja jonkun päivän verran päässäni, ennen kuin osaan sanoa niistä kunnolla mielipiteeni. Niimpä en osaa nytkään sanoa oikeastaan muuta, kuin että Robert Pattinson olisi tehnyt maailmalle palveluksen menemällä kokovartalosheivaukseen ennen tuon leffan kuvaamista. Hyrrrrrrr sitä karvojen määrää.

Kauhistuin tänään katsoessani kalenteria: kohta on jo joulukuu! Tavallaan joulua aina odottaa. Sillon on (yleensä) lunta ja ah loma ja lahjoja ja kaikkea. Mutta mukaan mahtuu myös paljon negatiivisia puolia. Hyvinä esimerkkeinä meidän järjettömän perusteellinen joulusiivous (kestää n. 3 vko; äidin mielestä mm. kattojen peseminen jokaista nurkkaa myöten on hyvin tärkeää joulutunnelman saavuttamisen kannalta ..) ja kamala lahja-ahdistus, joka iskee viimeistään 2 viikkoa ennen jouluaattoa, kun hoksaa ettei tiedä vielä(kään) yhtään mitä aikoo kenellekkin antaa. Olen vakavasti miettinyt sitä, että menen seuraaviin joulunjälkeisiin alennusmyynteihin shoppailemaan ihmisille vuoden 2010 joululahjoja, sillä silloin ainakin välttyisin moiselta ahdistukselta ja lisäksi säästäisin tukoittain rahaa.
Tai sitten voisi sopia jonain jouluna (ainakin kaikkien kavereiden kanssa) että lahjaksi kelpaisi vain .. tosi iso hali ♥

Tajusin vasta tänään, että tänä viikonloppuna Jyväskylän messukeskuksessa on ne jokavuotiset koiranäyttelyt, joissa kävin viimekkin vuonna sekä lauantaina että sunnuntaina ja nyt mua harmittaa ihan sikana, että hoksasin ton vasta nytten. Tänään siellä taisi olla kaikkein kiinnostavimmat rodut (mm. irlanninsusikoirat) niin tuskin jaksan sitten huomennakaan mennä.
Ehkä ensivuonna sitten taas .. jos siitä vaikka silloin tiedotettaisiin vähän paremmin/näkyvämmin!

Noniin, nyt taidan pikkuhiljaa mennä nukkumaan n______n

Ps. Olen kuunnellut tämän tänä iltana läpi n. 2309894 kertaa !

Mongolianhevosista moneksi

Vuoden rättiväsynein olo! Herätessäni aamulla tavattoman pilkkopimeässä huoneessa, autuaan onnellisesta unesta, kännykän kellon näyttäessä mukavasti 06:15, en voinut muuta kuin kirota itseäni siitä, etten toteuttanut viikonloppuna mainiota suunnitelmaani: 24 h nukkumista putkeen.
Olisi ainakin tullut kuitattua kaikki univelat. Ja kun ei mitään tärkeämpääkään tekemistä oikeastaan ollut, niin miksi - kysyn vain MIKSI - en voinut edes mennä aikaisin nukkumaan kumpanakaan iltana (tai edes sunnuntaina .....) jossen sitä vuorokautta putkeen olisi halunnutkaan nukkua!
Viikonloppuisin univelkoja kuuluisi lyhentää. Toimin valitettavasti juuri päin vastoin ja olin tänään koulussa huomattavasti väsyneempi kuin koko viimeviikolla yhteensä. Ja se on paljon se !


Noooo ... ehkä ensiviikonloppuna sitten. Taino, ketä yritän tässä oikein huijata? :-------)

A-p-u-a, huomenna on 2. jakson kokeen palautukset! Sieltä on siis tulossa takaisin matikan, enkun ja äikän kokeet, se bilsa kun meni uusintoihin kun hitto vie satuin olemaan kipeä silloin koepäivänä. En oikeastaan tiedä mitä odottaa äikän ja enkun osalta, mutta matikan kokeessa tiedän epäonnistuneeni jälleen lahjakkaasti. Olen hillittömän tyytyväinen mikäli pääsen läpi.
Jos en niin .... 2 koetta jo uusinnassa. Nice.

Opon tunnilla minut valtasin tänään hienoinen hämmennys. Ensinnäkin olin tavattoman väsynyt ja ensimmäiset puoli tuntia piirtelimme Anskun kanssa toistemme (ja Vilman) sormiin erillaisia, pääosin järjettömän rumia naamoja. Opo jakoi meille jotkut "yleistä virallisen kuuloista läpinää yo-tutkinnosta"-lappuset ja siirryimme sitten sotkemaan sormiemme sijaan Vilman lapussa tyytyväisen näköisenä poseeraavaa tyttöä - joka ei lopetettuamme ollut enää tippaakaan tyytyväisen näköinen. En ollut kuunnellut opon sanoja kuin puolella korvalla, jonka tähden luultavasti järkytyinkin hieman saadessani eteen "yo-kirjoitussuunnitelma"-paperin (tai jonkun vastaavan)! Meidän piti tuon tunnin lopuksi tehdä alustavat suunnitelmat siitä, mitä kirjoitamme ja milloin.
Voin kertoa, että olin lievästi sanottuna ulapalla.
Koska en ole vielä ollenkaan varma, mihin suuntaan lukion jälkeen, tuntuu kamalalta miettiä jotain kirjoituksia, joiden tuloksilla periaatteessa haetaan seuraavaan opinahjoon. Miten ihmeessä voin valita tässä vaiheessa kirjoitettavia aineita, kun minulla ei ole lainkaan visiota siitä, mihin aion niillä kirjoituksista riipimilläni arvosanoilla hakea? Äikkä, matikka ja enkku nyt taitaa olla sellaisia varmoja (kyllä vain, matikka ja pitkänä sittenkin ....... tosin mikäli menestyn siinä jatkossa yhtä kehnosti kuin nämä 2 ensimmäistä kurssia ovat antaneet ymmärtää, en tiedä pitäisikö sittenkin harkita ennemmin ruotsia), mutta mitä muita? Yhteiskuntaoppi, terveystieto ja psykologia ovat kaikki kolme aika hyviä ehdokkaita. Tosin kahta ensimmäistä en ole käynyt lukiossa vielä kurssin kurssia, mutta toisaalta kummatkin ovat luultavasti suhteellisen samankaltaisia kuin peruskoulussakin.
Olen aina jotenkin huono tekemään tälläisiä suuria päätöksiä.
Mitä jos käykin niin, että vietän lukiossa loppuelämäni pohtien mitä mahdan kirjoittaa ja milloin?

Asiasta kukkaruukkuun, lakkasin perjantaina pitkästä aikaa suurinpiirtein kunnolla kynnet:


Tuo keskisormi on karsean näköinen. Siitä lähti reunasta heti vähän lakkaa pois ja siitä tuli tommoinen ällö. Muuten onnistuin kuitenkin yllättävän hyvin, ottaen huomioon sen, että aikaa kului vain n. 1½ h ja en ole pitkään aikaan tehnyt mitään yhtään mielikuvituksekkaampia kynsiä, kuin ihan perus yksivärisiä.
Lakkoina toimivat:
☆ Rimmel I♥Lasting Finish, sävy 050 Tangerine Queen (pohjäväri)
☆ Dermosil Devoded, sävy Walz (ruudukot)
☆ Lumene Natural Code, sävy 16 Go Glittery (glitterit, jotka eivät tahdo näkyä kuvassa taas vaihteeksi .. )
☆ Rimmel Super Wear (läpinäkyvä päällyslakka)
Vaikkei Rimmelin meikit miellytä meikäläistä muuten yhtään mitenkään, niin kynsilakoista tätä merkkiä voi kyllä kehua ! Hinta-laatu-suhde hyvin kohdallaan mielestäni!
Ja voi vitsi miten tykkään tosta glitterilakasta, oli kyllä mainio ostos vaikka silloin vähän epäilinkin, että tuleekohan käytettyä.

TÄRKEÄ TIEDOITUS: Finnkinossa on torstaina Superpäivät! Olen odottanut tätä kuin kuuta nousevaa, sillä viime superit oli ärsyttävästi jonain semmoisena päivänä, milloin mulle ei käyny leffailu mitenkään. Superpäivän_kuuluu_olla_torstaina. Se on aina ollut. Kai.
Muttasiis. Varattiin jo Vilman ja Mian kanssa liput siihen katastrofielokuvaan 2012 (kliksaa ja lue tarkempi selostus + arvostelu) ! Odotan sitä samalla kauhuissani, että innoissani.

Loppuun voisin sanoa, että mikäli joskus mielenne tekee jotain törkeän hyvää, muttette jostain syystä keksi mitä (oletaan, että näin voi joskus käydä), voin suositella leipäjuustoa ja lakkahilloa ! Olen totaalisesti menettänyt sydämeni tuolle kummalliselle leivän ja juuston välimuodolle ja jollei äiti välillä kieltäytyisi ostamasta sitä meille, niin en luultavasti muuta söisikään kuin sitä JA lakkahilloa.
Aivan täydellinen pari ♥
Voisinkin tästä mennä keittämään kahvia ja nauttimaan pari palaa taivasta.

Laulavatko laamatkin?

NONNI!
Koeviikko onnellisesti ohi ja nyt sitten seuraavan jakson kimppuun ........
Harmittaa tosin se, että bilsan koetta en päässyt viime torstaina tekemään, olin niin kamalassa kuumeessa, joten se pitää hoitaa myöhemmin.
Pitäisi tosiaankin saada se opettaja kiinni, että voisi sopia milloin käyn sen väkertämässä. Toivottavasti ei kuitenkaan tarvitse odottaa seuraaviin uusintoihin asti, sillä ne ovat vasta ...... ensi vuoden puolella? Ei pahemmin kiinnostaisi viettää ainuttakaan hetkeä joululomasta bilsan kirjan parissa. Lyön kuitenkin vetoa, että minun tuurillani se koe on tasan silloin uusintakokeiden aikaan ja ne uusinnat ovat tasan sellaisessa välissä, että ainoa aika jolloin kerkeän lukea on joululoma.
Njäh.

Olipahan taas viikonloppu täytyy sanoa ! Perjantaina lähdimme Vilman kanssa kohti Kuopiota, jossa majoituimme Antsulle suhteellisen epämukavasti 120cm leveään sänkyyn, josta meinasin ensimmäisenä yönä tippua joka kerta, kun Vilma liikahti yhtään enempää. Osittain siksi ja osittain monista muista yöuniin vaikuttaneista tekijöistä johtuen ( mainitsemisen arvoisena mm. ympäri huonetta yöllä vaellellut, itseään erittäin äänekkäästi nuoleskellut koira ) heräsimme lauantaina enemmän tai vähemmän rättiväsyneinä klo. 7:00 !
Sitten täytyi nopeasti syödä, valita vaatteet, meikata, laittaa hiukset ja pakata. Sitten vain nopeasti autoon ja suunnaksi Kuopion musiikkikeskus eli X-Factorin koelaulut.
Paikalla piti olla 9 maissa ja tottakai monisataapäinen ihmismassa kuvitteli pääsevänsä sisään heti viisareiden osoittaessa yhdeksää. Juttu ei kuitenkaan mennyt ihan niin, vaan meitä seisotettiin lumisateessa melkein kymmeneen asti, kunnes kaikki tarpeelliset ulkona tehtävät juonnot ja muut kuvamateriaalit ohjelmaa varten oli saatu purkkiin ja ovet viimein avattiin.
Tämän jälkeen seurasi yleistä hälinää, kun porukkaa koitettiin saada järjestäytymään selkeisiin jonoihin: Ennakkoilmoittautuneet, yli 25-vuotiaat ei ennakkoilmoittautuneet, 16-24-vuotiaat ei ennakkoilmoittautuneet ja ei ennakkoilmoittautuneet ryhmät. Näistä jonoista saatiin laput ( mikäli ei ollut ennakkoon ilmoittautunut - kuten minä en ollut - joutui täyttämään semmoisen hakemuksen siellä paikanpäällä ), joissa oli liitteenä johonkin näkyvälle paikalle laitettava numerotarralappu. Sitten kun ilmottautumis muodollisuudet oli hoidettu, ryhdyttiin vain odottelemaan.
Ja odottelua siellä ennen kaikkea riittikin! Lopussa laskimme viettäneemme 7 h lattioilla istuskellen ja silloin tällöin vessassa piipahtaen. Oli se kuitenkin sen arvoista; saimme mm. kuvan Heikki Paasosesta ja 4309584 ilmaista Fanipalaa, joka taisi sponssata sitä tilaisuutta, sillä sen verran ahkerasti niitä siellä tyrkyteltiin kanssakilpailijoillekkin.
Oli hassua, miten mua ei oikeastaan edes jännittänyt ihan kamalasti - ennen kuin 1406 ( eli meitsi ) ja 10 sitä ympäröivää numeroa kutsuttiin pois odotusaulasta ja johdatettiin odottomaan tuomarihuoneen ovensuulle. Tuntui että vasta siinä vaiheessa tajusin todella mitä olin tekemässä. Kädet alkoivat täristä ja hienoinen paniikki kouristeli vatsanpohjilla. Onneksi tuli kuitenkin aika äkkiä mun vuoro ja astuin sisään mustaan huoneeseen, johon oli keskelle lattiaa teipattu rasti, jonka päällä kilpailijoiden oli määrä seisoa.
Aluksi en nähnyt tuomareita ollenkaan, sillä muuten pimeässä huoneessa oli yksi ainoa spottivalo, joka oli suunnattu osoittamaan .... suoraan mun naamaan. Mutta hetken siristeltyäni näin ketä siellä pyödän takana istui ja en voinut muuta kuin nielaista - sen verran julman näköistä possea oli.
Lauantaina ei siis päästy vielä laulamaan oikeille tuomareille, vaan silloin jokainen kävi kokeilemassa onneaan tuotantotiimiläisten ( esim. tuottaja, maskeeraaja ymsyms. ) edessä ja mikäli nämä olivat sitä mieltä, että kilpailijasta mahdollista X-Factoria löytyy, pääsi kilpailija sitten jatkoon sunnuntaille, jolloin siis olisi vastassa se ihan oikea, telkkarissakin näkyvä tuomarikolmikko.
Olin jotenkin kuvitellut, että ne kysyisi siellä nimeä tai ikää tai jotain, mutta ainoa kysymys oli: "Mitäs sä meinaat laulaa?" johon vastasin toden mukaisesti: "Zen Cafen Todella Kaunis" ja sitten sain aloittaa. Lauloin ensimmäiseen kertosäkeeseen asti, jolloin yksi niistä sangen uhkaavan näköisistä juipeista keskeytti ja tokaisi ykskantaan: "Laula jotain muuta". Tässä vaiheessa iski total panic - juuri kun olin vähän päässyt rentoutumaan. Kaikki maailman biisit risteilivät mielessäni yhtenä järjettömänä möykkynä, josta onnistuin poimimaan musiikinkurssin laulukokeesta tutun kappaleen: Rakkauden haudalla. Noniin, jes, biisi löytyi. Sitten pitäisi vielä muistaa, miten se alkaa.
Vilkuilin pyödän takana tuijottelevaa kolmikkoa hätääntyneenä, peläten, että ne heittäsivät mut pian ulos, koska en enää avaisi suutani. Samalla ne lyriikat löysivät tiensä syvältä mielen sopukoista siinä vaiheessa töitä tekevään aivolohkoon ja aloin laulaa. Ilmeisesti en yhtä hyvin kuin ensimmäisellä kerralla, sillä juuri ennen kertosäettä kuulin tylyt 3 sanaa: "Kiitos, ei jatkoon".

Harmittihan se - tottakai, sillä tosissanihan minä mukaan sinne olisin lähtenyt. En myöskään ole voinut olla miettimättä sitä, olisiko tulos ollut erillainen, jos olisinkin laulanut jonkin toisen kappaleen niiden pyytäessä. Mutta ei auta itku markkinoilla ja olihan tuo kuitenkin tosi siisti kokemus, vaikka omalta osaltani päättyikin suhteellisen lyhyeen.
Toisaalta täytyy sanoa, että vietin sunnuntaiaamun huomattavasti mieluummin siinä hitusen liian pienessä sängyssä, Vilman viereen ahtautuneena, kuin jälleen musiikkikeskuksella jännittämässä seuraavan tuomariston kohtaamista.

Ja sitten, kun tuo Kuopion koelaulujakso tv:stä ulos tulee ( eli luultavasti jossain vaiheessa ensi kevättä ), olkaa kaikki silmä tarkkana, sillä mitä luultavammin ainakin vilahdan siellä joissain kohtaa (((;

Loppuun sitten vielä vähän kuvia siltä 7 tunnin jonotusmaratonilta:

Onkalokoirien ostovimma

KOEVIIKKOOOOOOOO !
Eilen oli ensimmäinen koe; äikkä. Piti vain kirjoittaa essee jostakin annetusta aiheesta (vaihtoehtoja taisi olla n. 20 kappaletta) ja luulen että suoriuduin siitä ihan hyvin. Aikaa tuntui tosin olevan liian vähän ja lopusta saattoi tulla vähän tökstöks, muttaaaa en jaksa murehtia sitä ennen kuin saan nähdä sen korjattuna !
Koeviikon ensimmäinen koe on aina maanantaina, joka on kuitenkin normaali päivä muutoin. Aamulla on siis yksi 75 min. kestävä tunti aikaa tehdä 6. palkin koe ja sen jälkeen täytyy vielä olla loppu päivä normaaleilla tunneilla. Mulla ja Vilmalla oli tässä jaksossa aina maanantaisin ekojen tuntien jälkeen 2h (periaatteessa 3, koska ruokis lasketaan siihen mukaan) hyppyä ja eilenkin harhauduimme niiden aikana keskustaan shoppailemaan ...

Mun kiiwin hajuinen lakka loppui juuri viikonloppuna ja tahdoin sitä ehdottomasti lisää. Kerrankin kävi tuuri ja Hairstoressa oli semmoinen tarjous, jolla sai 2 Tigin tuotetta yhden hinnalla. Sitä oli tietenkin pakko hyödyntää ja sain ostettua sitten samalla tuota yhtä toista lakkaa jota olen tahtonut jo pitkään kokeilla !
Sininen pullo on siis sitä tavattoman hyvää kiiwilakkaa ja tuo hopeinen on uusi tuttavuus, jota suihkuttelin äskön otsahiuksiin, kun tein iltapäivän ratsastustuntia varten jo kampauksen valmiiksi. Ja Tigin tuttua laatulinjaa jatkaen, tuokin 25 e maksava lakka vaikutti loistavalta!
Pinkki hiusväri loppui viime värjäyskerralla ja olin iloinen, kun muistin käydä eilen sitäkin ostamassa lisää. Jotenkin se on semmoinen juttu, minkä meinaan aina unohtaa ja sitten kun jonain päivänä mietin, että nyt olisi aikaa värjätä hiuksia, niin sitä väriä ei tietenkään ole! Ja sitä kun myydään Jyväskylässä vain yhdessä ainoassa liikkeessa, niin sitten ketuttaa, kun täytyy aina lähteä sieltä asti sitä hakemaan ja luultavasti ostosreissun jälkeen värjäysaikaa ei oikeastaan enää olekkaan. Nyt ostin purkillisen sitä valmiiksi, jos vaikka huomenna olisi aikaa värjäyssessiolle.
Lisäksi mukaan tarttui Body Shopista nestemäinen eyeliner, vaikka edellistä Lumenen vastaavaa tuotetta olikin vielä jäljellä. Se kuitenkin ärsytti mun luomia niin pahasti, että en ole voinut käyttää sitä viikkoihin. Niinpä päätin kokeilla josko tuo Body Shopin sopisi mun silmille paremmin!
Ostimme myös Jonnan lahjaa varten lisää juttuja valmiiksi. Kerron siitä sitten teille enemmän, kun Jonnan synttärit on ohi, sillä se on ehkä hienoin lahja mihin olen koskaan ollut osallisena! Tai ainakin olen saanut nauraa 394895 tuntia sitä tehdessäni. Ahaha (;

Viimeiseksi ennen takaisin koululle lähtöä me käytiin vielä Top-Sportissa (mikä on oikeasti niiiin virhe, nyt se on nähty :DDD) ja siellä se oli: maailman täydellisin takki, jota olen etsinyt nyt ..... 5kk?
Luojan kiitos huomasin sen ensimmäiseksi, sillä muutoin se olisi ehkä ollut Vilma, enkä minä, joka sen täydellisyyden olisi iskenyt varaukseen iltaa varten!
Totesin sitten siinä bussiin Vilman kanssa juostessani, että voisin varmaan pikkuhiljaa liittyä siihen Gallerian "bussipysäkille juoksiat"-yhteisöön, sillä ainakin viimeiset 5 matkaa, jotka olen milloin kotoa, milloin koululta bussille kulkenut ovat sujuneet juosten. Ennen olin aina ajoissa kaikkialla - lukion aloitettuani minulle on kehkeytynyt jokin krooninen myöhästelysyndrooma.

Päästyäni neljän jälkeen koulusta kotiin pyysin äitiä heti lähtemään ostamaan mulle sitä takkia, sillä varaus olisi voimassa vain sen illan. Äiti oli tyytyväinen, kun olin löytänyt viimeinkin jonkun sopivan takin, mutta kun se näki sitten siellä kaupassa sen hintalapun, niin tyytyväisyys vaihtui johonkin närkästyksen tapaiseen. Oli taas suhteellisen tyypillistä, että kun viimein löysin kaikki vaatimukset täyttävän talvitakin, niin hintaluokka oli suhteellisen korkea ...
Onneksi sain kuitenkin sen taivuteltua ja katsokaa vaikka itse: ainakaan minusta 249€ ei ole senttiäkään liikaa TÄSTÄ täydellisyydestä ♥

Jotenkin kävi taas niin, että materialistiminä pääsi eilen vähän valloilleen ja tehtyäni illalla laskelmia totesin, että tuhlasin eilen n. 400€ vähän kaikkeen. Mutta toisaalta, voisin sanoa, että melkeimpä kaikki noista ostoksista olivat tarpeellisia !

Nyt pitäisi ehkä kohtapuoliin alkaa pänttäämään kokeisiin. Tänään on tosiaan illalla talli (ah, mukava päästä taas hyppäämään) ja se lohkaisee kalliista lukuajasta suurin piirtein 3 tunnin palasen pois.
Huomenna on vuorossa enkun koe, torstaina bilsan ja perjantaina ... matikan. Ainoastaan tuohon bilsaan pitää kunnolla lukea. Enkkuun ajattelin lähinnä kerrata kielioppisääntöjä ja lukea parin kappaleen sanat, jotka kysellään siinä kokeessa vähän niin kuin sanakokeen tyyliin. Ja tuo matikka .... kokeilen ehkä tehdä vähän kertaustehtäviä ja etsin maol:ista valmiiksi ne kohdat, joista tämän kurssin laskukaavat löytyy. Ja sitten vain yritän parhaani ja toivon, että pääsen läpi.
Njaa-a taidampa kuitenkin nyt ihan ensimmäiseksi tehdä jotain ruokaa ;3

Tähtitieteellisyys johtaa toivorikkauteen

Olenpa ollut taaaaaas kamalan laiska kirjoittaja ! Moneen otteeseen olen jo kirjautunut sisään tänne Blogspottiin ja vähän miettinytkin mistä kirjoitella, mutta jotenkin on aina käynyt niin, että olen ajautunut jonkin muun puuhan ääreen tai vaihtoehtoisesti katsahtanut kelloon ja hoksannut olevani melkein myöhässä jostakin.
Tämä on kamalaa, kun kaikkia kerrottavia juttuja kertyy niin hirveästi, että en kykene enää muistamaan niistä jokaista ja niimpä joitakin hyviä(kin) jää kokonaan kertomatta!

Ajattelin nyt aloittaa kertomalla hyvät uutiset: sain juuri äskön sen äikän muistikirjan Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-teoksesta valmiiksi. En mene takuuseen siitä, miten hyvät arvostelut tuolla yhdessä illassa kasaan kyhätyllä räpellyksellä (jonka pohjana on vain puoliksi luettu kirja ..) voi oikein saada, mutta loppujen lopuksi en ole asiasta edes kovin kiinnostunut. Olen ylpeä siitä, että sain tuon valmiiksi ennen deadlineä.
Toisaalta se, että huomasin jälleen kykeneväni tuottamaan monta A4:sta jossei ihan asiaan paneutuvaa niin ainakin sinne päin olevaa tekstiä yhdessä illassa on myös huono juttu. Nyt jätän luultavasti seuraavankin vastaavan projektin viimeiseen iltaan.

Tänään oli tähtitieteenkurssin eka kokoontuminen. Minä ja Vilma innostuttiin, kun kultiin, että tolla kurssilla ei ole minkään näköistä koetta ja niitä tunteja on aina vähän silloin kun sovitaan, joten menimme paikalle ja vietimme iltapäivän (klo: 15.00-16.40.............) kuunnellen jorinoita siitä miten jotakin halvatun taivaankansikarttaa kuuluu katsoa, jotta kaikki tähtikuviot näkyvät oikein ja kuinka voimme halutessamme rekisteröityä jollekkin hämärälle sivustolle, josta voi kotipaikkansa koordinaatit kenttiin näpyteltyään tarkastaa, milloin jonkin saakelin satelliitin heijastus on nähtävissä taivaalla.
Toisinsanoen: keksin ainakin 3409589 tapaa jolla tuon ajan olisi voinut käyttää järkevämmin. Mutta, koulu on meidän työ ja meidän työhömme kuuluu näköjään myös .... jos jonkinlaista tähtitaivaantutkailutiedettä.Antsu oli täällä taas viikonloppuna (♥) ja sen kunniaksi leivoin yhden ihan tajuttoman ihanan ruotsalaisen suklaakakun, jonka resepti on vähän niinkuin salaisuus (;
Voin kuitenkin paljastaa, että helppoa sen tekeminen ei ole. Se epäonnistuu erittäin helposti (nim. kokemusta on) ja erityisesti paistovaiheessa täytyy olla tarkkana, sillä kakun täytyy olla uunissa tarkalleen 17 minuuttia, muutoin se ei ota onnistuakseen.
Tässä kuva muuan täydellisestä kappaleesta, joka katosi meillä parempiin suihin sangen vikkelään:Vaikka en kerennytkään nukkumaan viikonlopun aikana varmaan yhtäkään lukuisista univelkatunneistani pois, se ei haitannut, sillä sain viettää sen verran mainiot 2 vapaapäivää!
Ostin muuten viikonloppuna uuden laukun, semmoisen mustan (teko)nahkaisen ja hirmuisen suuren, jollaisesta olen unelmoinut jo pitkän aikaa. Sopiva yksilö käveli vastaan kuitenkin vasta nyt. Voisinpa vaikka napata siitä kuvan vähän myöhemmin, nyt en taida jaksaa etsiä kameraa ihan vain sitä varten.

Lakkasin taas sunnuntaina kynnet ja sain muuan hyvän idean: ajattelin tehdä manikyyriteippejä hyödyntäen sellaiset kynnet joiden pääväri on pinkki ja sitten se kärkiosa, joka normaalisti manikyyrissä tehdään valkoiseksi on päällystetty semmoisella kimallelakalla.
Onnistuin oikeastaan paremmin kuin odotin. Pohjalakka ei ollut kyllä vielä tarpeeksi kuivunut, kun laitoin teipit ja sen tähden jouduin paikkailemaan vähäsen napattuani ne ja samalla myös osan pinkkiä pohjaväriä pois siinä samalla. Onneksi hyvä päällyslakka kuitenkin tasoitti tilannetta sen verran hyvin, että näiden kanssa kehtaa ihmisten ilmoilla näyttäytyä :3
Kuvassa nuo kärjen glitterit eivät oikeastaan näy kauhean hyvin mutta .... no voitte kuvitella, että nuo on semmoiset tosi hienot <;
Lakkoina siis:
Maybelline Colorama : Glossy
Lumene Natural Code : Go Glittery
Rimmel: Super Wear (kirkas päällyslakka)
Lisäksi alla yksi kerros aikaisemmin esittelemääni kynnenkovettajaa.



Tjaa-a kello onkin jo sen verran, että on aika kaivautua kerälle peiton alle ja avata telkkari kanavalta 6.

Aitotumaisten arkihuolet

Tipuin taas korkealta ja kovaa - arjen pariin nimittäin.
Voin kertoa, että ensimmäinen koulupäivä viikon laiskottelun jälkeen ei ollut sitä mieluisinta herkkua (... olisi nyt edes ollut sinne päinkään ..) ja totesin tänään torkahdellessani matikan tunnilla pulpetin ääreen, että useimmiten palatessa lomalta jälleen arjen pariin sitä on huomattavasti väsyneempi, kuin ennen lomaa.
Emme siis voi sanoa pitävämme lomia sen tähden, että voisimme arjen normeihin palaillessa puhkua uutta tarmoa ja energiaa, vaan yksinkertaisesti päästäksemme ajoittain eroo viikko toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen toistuvasta rytmityksestä - silläkin uhalla, että todellisuus saattaa romahtaa lomailun jälkeen niskaan niin valtavalla voimalla, että sitä ei arvakkaan ennen kuin sen kokee.
Juuri niin kuin minä tänä aamuna.

Heti herättyäni tuumin, että hei tästähän saattaa tulla ihan hyväkin päivä: ulkona satoi lunta ♥. Raahauduttuani keittiöön hymyssä suin iskä palautti mut kuitenkin äkkiä maanpinnalle huomauttamalla, että kello näytti siinä vaiheessa tosiaan 15 yli 6 ja elohopea killitti mittarinpohjalla vielä pakkasrajan alapuolella. Iltapäivään mennessä kaikki se lumi olisi kuitenkin luultavasti sulanut.
Olkiani kohautellen ryhdyin kaatamaan kahvia kuppiin ja ajattelin käynnistää maanantaiaamun oikein tehokkaasti ja juoda myös lasillisen appelsiinimehua. Jotenkin kävi sitten niin hassusti, että sen tyhjän lasin sijaan kaadoin sitä mehua kahvin sekaan. Minuutittain rytmitetyn aamuaikatauluni kiireellisyyden vuoksi minulla ei vain yksinkertaisesti ollut aikaa keittää uutta kahvia ja niimpä koitin irvistellen tyydyttää aamuisen kofeiinin tarpeeni sillä appelsiinimehulla terästetyllä kahvilla, joka ei muuten todellakaan ollut mikään makuhermoja hivelevä nautinto.
Siinä vaiheessa tiesin, että aikaisemmat toiveeni edes jollain asteella hyvästä päivästä sain unohtaa saman tien.
Aamuun kuuluin tavallista tuskailua hiusten kanssa, lisää tuskailua oikeiden kenkien löytämisen parissa, sekä äkkilähtö ja hillitön kipitys bussipysäkille, jossa sitten hoksasin unohtaneeni avaimet kotiin, josta taas seurasi hauskoja hetkiä äikän tunnilla, kun kaikki tarvittavat kirjat olivat kaapissa, jonka avaimet - tottakai - olivat siinä halvatun avainnipussa joka nökötti meidän eteisen lattialla. Ei todellakaan minun päiväni. Tämäkään.

Päivän kahdella hyppärillä (periaatteessa kolmella, kun mukaan lasketaan se tunnin ruokiskin) ajattelimme Vilman kanssa lähteä keskustaan syömään jotakin, sillä koulun pinaattikeittopitoinen lounas ei oikein jaksanut innostaa.
Ja tietenkin; harhauduimme myös vähän shoppailemaan.
Olen jo pitkään hamunnut itselleni jonkunlaista ihan semmoista peruskivaa sormusta ja kun kävin ostamassa Glitteristä uusia semmoisia napsupinnejä (you know, niitä mitkä sanoo naps kun ne avaa) edellisten kadonneiden yksilöiden tilalle, nappasin samalla mukaan tuommoisen viidestä ohuesta kaistaleesta koostuvan hopeanvärisen sormuksen, jossa killuu avain ja erityisen epämuodostunut sydän. Hintaa tuolla oli vain 2€, mikä on hyvä juttu, kun miettii kuinka suurella todennäiköisyydellä tuo on jo ensi viikon aikana minun holhouksenalaisena ollessaan mitä luultavammin kadonnut teille tietämättömille.
Vilma halusin ehdottomasti Kicksistä yhden huulirasvan, mitä myytiin semmoisissa kahden putilon pakkauksissa ja se oli sitten kovasti sitä mieltä, että meidän pitää ostaa puoliksi se paketti, niin kumpikin saa sitten (jälleen) uuden huulirasvan (jolle kummallakaan ei varmasti olisi tarvetta ...) ja näin teimme. Niimpä kokoelmiini on nyt liittynyt 12. huulivoide; Oliv Naturel-merkkiä edustava, oliiviöljyä (käsittääkseni) sisältävä ja ihan toimivan oloinen perustuote.

Viikonloppuna siivoillessani sisustin huonetta vähän uudelleen;Roudasin kesän varastossa viettäneen karvamattoni takaisin (voi että miten rrrrrakastankaan sitä ♥) ja vaihdoin keltaisen päiväpeiton tuommoiseen vihreäruudulliseen (jonka tein kässässä ylä-asteella ja joo eihän tuohonkaan kulunut kuin ½-vuotta :-----D) sekä nappasin Murmurin terraarion yläpuolelta sen julisteen pois ja iskin siihen tuommoisen itse 9.luokan keväällä tuhertamani taulun (jota maalasin oikeasti varmaan 2 kuukautta putkeen ja jonka kanssa itkin moneen otteeseen verta, kun meinasi jokseenkin palaa kiinni tuohon vesiväreillä piipertämiseen) ja heti tää huone alkoi näyttää jotenkin erillaiselta. Tuntuu että tuo leveämpi matto jotenkin pienentää tätä ala-kertaa, mutta se ei oikeastaan haittaa ollenkaan, sillä tämä tuntuu sillointällöin vähän turhankin avaralta.

Keksin syysloman aikana myös ratkaisun yhteen hiusongelmaan; ylipitkät, mutteivat kuitenkaan tarpeeksi pitkät otsikset. Näiden kanssa saa nimittäin tuskailla joka aamu, kun eivät tahdo vielä pysyä tarpeeksi hyvin sillein sivullakaan (ainoastaan pinnillä ja 251 kg lakkakerroksella varustettuina), muttei näitä todellakaan voi enää pitää suorana edessäkään, sillä lyhyimmätkin karvat yltävät jo vissiin nenään saakka.
Taiteilin vain huvikseni suoristusraudalla yksi aamu ja kokeilin huvikseni kääntää näitä otsiksia reippaasti ulospäin, vähän kuin korkkiruuvikiharaa tehdessä. Vallan yllätyin miten siististi nämä niin tavattoman karheaa hiuslaatua olevat haivenet oikein asettuivatkaan. Vähän vain lakkaa päälle ja lopputulos näytti suurinpiirtein tältä:
Ihan jokapäivä en kyllä tuota vaivaa jaksa nähdä, mutta ainakin tyyliin 10-aamuina voi koittaa panostaa hiuksiinkin vähän enemmän ja taitella niitä sitten tuollein.

Loppuun vielä Populäärimusiikkia Vittulajänkältä-tilannetiedoitus: menossa ollaan edelleen sivulla 31. Pahalta näyttää siis.