Voisiko seepralla periaatteessa ratsastaa?

Ihahhahaa! Joku olikin vähän vaklaillut mun naamakirjatiliä, josta kävi ilmi viimeviikonloppuiset heppailut. Käväistiin Vilman kanssa Saarijärvellä liikuttelemassa niiden perheen heppaa - ja voi pojat oli hauskaa! Olin ratsastanut viimeksi reilu vuosi sitten ja edellisestä esteen ylityksestä taisi olla yli kaksi vuotta. 

Alun jännityksestä huolimatta täytyy sanoa, että lihasmuisti on hassu juttu. Pitkästä polleilutauosta huolimatta olo tuolla satulassa tuntui tosi kotoisalta (ja peba TOSI kipeältä). 

Tehtiin perus ratsastelun lisäksi vähän tommoisia puomiharjotuksia, joissa hepon piti nostella kunnolla koipiaan ja hypättiimpä tosiaan muutama estekkin. Loppukäynneille mentiin maastoon, jotka tolla tallilla oli ihan huikeet - puroja ja kaikkee vau!

Ja kuten arvata saattaa, oon nyt ihan kuin uuden hevoskärpäsen puraisema! Harmittaa sikana, ettei Jyväskylässä ole mitään kivoja talleja ihan lähellä. Se että pelkkiin matkoihin kuluu tunti vaikeuttaa harrastelua kuitenkin jossain määrin.

Kiinnostaisiko teitä lukea esim. jotain mun heppailuhistoria-postausta? Olis itekkin jännää kaivella jotain vanhoja valokuvia ja fiilistellä lempparikoneja. Vai onko siellä ruudun toisella puolen ylipäätäänsä hevosihmisiä? 

XOXO♥