Feikkileikki

Halusin pitkästä aikaa kirjoittaa hieman mielipidepostaustyyppisen pohdinnan aiheesta, joka mietityttää  mua paljon. Kiinnitin asiaan ensimmäisen kerran huomiota ala-asteella, kun kiertelimme äidin kanssa kirpputoreja. Muistan, kuinka mua otti silmään Marimekon kukkapaidat, jotka olivat jotenkin nuhjuisia ja jotakin oli pielessä, kukkakuviot eivät täsmänneet ja ompeleet menivät vähän miten sattuu. Otin asian puheeksi äidin kanssa ja tällöin feikkituotteiden maailma aukeni mulle - ja muistan, että mulle tuli heti asiasta paha olo.

Feikkejä, kopioita, piraatteja - nykyään näitä tehdään tuotteesta kuin tuotteesta. Jos jokin merkki, brändi tai vaikka yksittäinen tuote on saavuttanut riittävän suosion, siitä on kannattavaa tehdä kopioita. Feikkituotteita löytyy sekä tökeröinä lomakohteiden rantakoju-versioina, sekä todella tarkkoina ja vaikeasti tunnistettavina kappaleina. Mun suhtautuminen kaikkia kopioita kohtaan on todella kielteinen ja karusti sanottuna jopa halveksuva.

Piraatteja puolustelevilla on monia perusteluita, joista kenties kuulluin on "miksi ketään kiinnostaa, onko toisen laukku aito vai ei". Mua ainakin kiinnostaa, sillä mulle se kertoo paljon ihmisestä itsestään. Mulle feikkituotteiden ostaminen tai omassa tapauksessani ostamatta jättäminen on moraalinen kysymys - merkki tai brändi on jonkun ihmisen elämäntyö ja se joku on toden totta ansainnut jokaisen pennin työstään. Mulle on aivan sama, vaikka kopioiden omistajat olisivat varmoja, että vaikkapa heidän feikkilaukkunsa valmistetaan loppujen lopuksi samassa tehtaassa aitojen kanssa. Jokainen feikkituotteen ostaja voisi miettiä asiaa omalle kohdallee - mitä jos kyseessä olisi sun keksintö, sun elämän työ? Mä itse näen kopiot käytännössä alkuperäisen brändin luojalta varastamisena. Puhumattakaan kaikesta siitä rikollisuudesta, jota piraattibisneksen taakse kätkeytyy.

Katukuvassa näkee paljon teinejä "Michael Kors"-laukkuineen ja keskustelupalstoilla heidän vanhemmat ovat sitä mieltä, että nuorille feikit on okei - ei ole varaa ostaa jälkikasvulle useiden satojen eurojen laukkuja sen mukaan, miten muotivillitykset muuttuvat. Minusta tämä ruokkii vallalla olevaa, kamalaa "kaikkimullenytheti"-kulttuuria. Teini haluaa Lv:n laukun ja sellainen tilataan eBaysta, koska pitäähän se olla, kun muillakin on. Mitä jos tämän sijaan kehoitettaisiinkin nuorta hankkimaan kesäksi töitä ja syksyllä käytäisiin yhdessä ostamassa unelmien laukku liikkeestä - aitona, ihan itse tienatuilla rahoilla. Samalla nuori ehtisi kunnolla pohtia, onko laukku todella juuri sellainen, jota tulee käytettyä vuosia ja ennen kaikkea oppisi mistä raha tulee.

Kaikki mun merkkituotteet ovat pitkän harkinnan tuloksia ja toisin kuin usein kuulee, merkkituotteita arvostavat eivät todellakaan ole "materialisteja joille tavara merkitsee kaikkea" vaan ihmisiä, jotka harkitsevat ostoksiaan tarkkaan ja haluavat panostaa laatuun, jottei kenkiä, laukkua tai vaikka korua tarvitsisi olla heti uusimassa. On tosiasia, että kun joku maksaa paljon, ostoa harkitsee tarkkaan. Merkkituotteet eivät myöskään ole mulle statussymboleita, vaan asioita joita pidän kauniina ja joihin olen valmis panostamaan, kiinnostuksen kohteita. 

Nykyisin kaikki mun arjessa käyttämät laukut on ns. merkkilaukkuja. Aiemmin, kun mulla ei ollut kiinnostusta luksusmerkkejä kohtaan, hankin laukkuni ihan perus H&m:ltä yms. Feikkien puolustelijat usein sanovatkin, ettei heitä kiinnosta koko merkki, mutta laukku on kiva. Miksei tällöin voi siis ostaa ihan "anonyymiä" tuotetta vaikka Bikbokista tai nahkalaukkujen erityismyymälästä? Miksi täytyy hankkia se brändiä halventava, rikollisuutta tukeva piraattiPrada? Saivartelijat voisivat sanoa, että kopioivathan massamuotitalot (H&m, Gina Tricot, Zara jne.) koko ajan suurten suunnittelijoiden luomuksia - ja joo, tottahan se on ja niinhän muoti syntyy. On kuitenkin ihan eriasia kopioida jokin tuote pilkuntarkkaan ja myydä se samalla nimellä, kuin alkuperäinen. Eihän Mangonkaan pooloneuleessa lue "Gucci" - vaikka siihen heidän kevätmallistostaan olisi vaikutteita saatukin.

Mua ei henkilökohtaisesti ärsytäkään niin paljoa vaikkapa H&m:n Ugg-tyyliset kengät tai marketin Converseja matkivat tennarit. Ne myydään vain "saappaina" tai "tennareina" ei Uggeina tai Converseina eikä niissä ole tökerösti kirjailtuja feikkimerkkejä. Mulla itselläkin oli parit markettiuggit ennen kuin olin varma, että halusin panostaa aitoihin. Oonkin sitä mieltä, että on ihan ok ostaa tämän talven hittikengistä, Timberlandeista Koo-Kengän versiot, varsinkin jos sulle ei tosiaan ole merkillä väliä, mutta pidät vain kenkien ulkonäöstä. Mutta se ei ole sama asia ostaa Louis Vuittonin Evasta feikkiversiota, jossa on kaikki prikulleen kirjailtuna samoin.

Välillä kuulee myös keskustelua siitä, kuinka feikkituotteet ovat ihan yhtä kestäviä kuin aidotkin. Tällöin musta aina tuntuu, ettei puhujalla ole edes kokemusta aidosta. Mun omakohtaisena hyvänä kokemuksena toimii juuri noi Uggit, jotka on olleet mulla käytössä nyt kaksi talvea ja ne pysyy edelleen hyvässä ryhdissä eikä pohja ole mennyt miksikään. Myös Lv:n Neverfull ansaitsee kiitoksia jo nyt uskomattoman kestävyytensä vuoksi - olen kantanut laukussa aivan tajuttoman painavia kantamuksia, mutta ohuet hihnat kestävät silti hyvin, sillä lupaahan Louis Vuitton niiden kantavan joka 200kg:n painon. Feikkiluiskilla ei taida olla samaista takuuta.

Millaisia fiiliksiä feikkituotteet herättävät teissä? Haluan vielä loppuun muistuttaa, että nämä ovat vain ja ainoastaan minun mielipiteitäni ♥